Auringonpalvojia liikkeellä

0
Kevään ensimmäinen sisilisko on tavallisesti koiras. Ne ovat hereillä muutamaa viikkoa ennen naaraita. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Kivikoissa ja puupinoissa ovat nyt liikkeellä ehkä koko Suomen intohimoisimmat auringonpalvojat. Sisiliskot pystyvät toimimaan ja saalistamaan vain, jos ne ensin saavat tankata auringon lämpöä.

Nyt liskot keräävät kiireesti voimia tulevan kesäkauden rientoihin. Ne ottavat aurinkoa ja popsivat kevään ensimmäisiä hyönteisiä – tai mieluiten lempiruokaansa hämähäkkejä. Aivan pian, viimeistään toukokuun puolella, alkaa niiden paritteluaika.

Se ei olekaan mitään lempeää puuhaa. Koiraat rähisevät keskenään ja purevat toisiaan pienillä, mutta terävillä hampaillaan. Naaraskin saattaa siinä rytäkässä vahingoittua.

Sukupuolia voi olla vaikea erottaa päältä päin, mutta naaraalla on usein selässään tummia pitkittäisjuovia, kun taas koiraalla on niiden sijaan yleensä vain täpliä. Asia selviää, jos onnistuu kurkkaamaan liskon vatsapuolelle: naaraan vatsa on vaalea tai keltainen, koiraan oranssi tai punainen.

Naaraat käyvät kesän mittaan olemukseltaan sangen pyyleviksi. Kukin kantaa vatsassaan 3-10 munan pesyettä. Toisin kuin kyyt, sukukypsät sisiliskot yleensä lisääntyvät joka vuosi.
Suomessa ollaan matelijoiden kannalta ilmaston äärirajoilla. Jääkausiaikaan näin oli koko Alppien pohjoispuolisessa Euroopassa, joten meillä on selvinnyt vain matelijamaailman naparetkeilijöitä. Sisiliskolla se näkyy erityisesti lisääntymistavoissa.

Toisin kuin sukulaisensa etelämpänä, sisiliskonaaras ei muni. Munien hautuminen viileässä kesässä kestäisi liian kauan. Sen sijaan lisko pitää munansa siellä, missä on lämpimintä: sisällään.
Vain harva on päässyt näkemään sisiliskon tiineyden loppuhuipennuksen, joka tapahtuu heinäkuussa. Silloin naaras laskee maahan munat, joiden kuoret ovat läpikuultavan ohuet – pikemminkin sikiökalvon kuin munankuoren kaltaiset. Heti sen jälkeen tulitikunmittaiset poikaset sätkivät omin voimin ulos ja lähtevät maailmalle.

Poikasilla on syksyyn saakka aikaa ahtaa vatsansa täyteen pieniä hyönteisiä ja hämähäkkejä. Niiden on haalittava tarpeeksi ravintovarastoja, jotta selviytyvät elämänsä ensimmäisestä talvihorroksesta. Ensi huhtikuussa ne ovat kevään pienimpiä sisiliskoja, noin 7 sentin mittaisia nuorukaisia.

Toisin kuin sukulaisensa etelämpänä, sisiliskonaaras ei muni.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 19.4.2018 julkaistusta lehdestä

Lue myös:  Kotihiiriä ja maailmankansalaisia