Syyskorennot lentävät jo

0
Punaiset syyskorennot lentävät loppukesällä. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Varma loppukesän merkki on punaisten sudenkorentojen ilmaantuminen. Tällä viikolla niitä pörrää jo runsaasti kaikkialla vesien äärellä. Kesän taittuminen tuntuu haikealta, mutta onneksi syyskorennot ovat kiehtovia eläimiä, joita saadaan lämpiminä vuosina ihailla jopa marraskuulle saakka.

Syyskorennot ovat Suomen ainoita kirkkaanpunaisia sudenkorentoja. Kaikkiaan niitä on tavattu meillä seitsemää eri lajia, joista ylivoimaisesti yleisin on punasyyskorento.

Sen toukat kasvoivat kesän mittaan kaikenlaisten seisovien ja hitaasti virtaavien vesien pohjalla. Kuten muutkin sudenkorennontoukat, ne napsivat saaliikseen pieniä vesieläimiä, kuten hyttysentoukkia.

Heinäkuun mittaan toukat kömpivät toinen toisensa perään kuivalle maalle. Niiden selkänahka halkesi, ja ulos kömpi aivan toisenlainen eläin, nuori kellanvihertävä sudenkorento.

Nämä nuorukaiset lähtivät ensi töikseen etsimään ruokaa ja vahvistumaan. Hyvien ötökkäsaaliiden toivossa ne saattoivat lentää kauaskin, kilometrien päähän synnyinvesistään. Ruoakseen ne havittelevat lentäviä hyönteisiä. Ei siis ole syytä säikähtää, jos sudenkorento surisee ihmisen ympärillä. Se vain nappaa kitaansa hyttysiä ja paarmoja.

Kun vatsa oli täynnä, alkoi lisääntymisaika, joka on parhaillaan täydessä vauhdissa. Useimmat syyskorennot lensivät takaisin vesien ääreen, vaikka niitä voi edelleen nähdä melkein missä tahansa. Koiraat muuttuivat väriltään kirkkaanpunaisiksi. Jostain syystä myös osa naaraista saa punavärin, mutta useimmat pysyvät keltaisina.

Korennot kisailevat keskenään hyvistä munintareviireistä, sopivista vaanimispaikoista ja parittelukumppaneista. Yleensä välienselvittelyyn riittää ilma-akrobatia, mutta joskus ne käyvät hurjannäköisiä lähitaisteluja, joissa siivet rapisevat kuuluvasti vastakkain.

Juhlat jatkuvat niin kauan kuin syyskorentojen siivet jaksavat kantaa. Ne ovat hyönteisiksi aika pitkäikäisiä, ja voivat elää aikuisina jopa kuukausia. Lopulta pakkanen vie viimeisetkin, mutta sitä ennen on vielä paljon kauniita lentopäiviä.

Juhlat jatkuvat niin kauan kuin syyskorentojen siivet jaksavat kantaa.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 2.8.2018 julkaistusta lehdestä

Lue myös:  Onko linnuilla jo nälkä?