On taas se vuodenaika

0

Jouluostosten taika. Nuorena pikkukaupungin tyttönä oli hienoa päästä jouluostoksille Turkuun tai Helsinkiin, joiden kauppakeskuksissa kimalsivat muovikuuset ja suuria joulupalloja roikkui kaikkialla. Ihmisvilinässä oli silloin sitä jotakin joulun tunnelmaa ja mukaan tarttui kaikenlaisia (turhanpäiväisiä) joulukoristeita ja lahjoja tutuille.

Jokin on kai niistä ajoista muuttunut. En asu enää pikkukaupungissa, vaan Oulussa, lyhyen pyörämatkan päässä keskustasta, suurten markettien lähellä. Voisin mennä jouluostoksille milloin tahansa, mutta siitä huolimatta en ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa.

Ilmeisesti tavallisessa väentungoksessa ei ole minulle tarpeeksi haastetta, vaan haluan olla jouluruuhkassa silloin, kun koko muukin Oulu. Mikäs sen mukavampaa, kuin yrittää tuskaisena pahimman tungoksen aikaan löytää viimeiset epätoivoisesti keksityt lahjat esimerkiksi siskolle ja siskontyttärille.

Joulun järjetön ylikulutus on alkanut viime aikoina tuntua lähinnä vastenmieliseltä ihmiskunnan typeryydeltä. Joulutunnelmaakaan en enää löydä ostovimman vallassa kulkevien ihmismassojen keskeltä kauppakeskuksen hälinästä. Joululahjat nyt kuitenkin vain täytyy ostaa, sillä onhan se noloa, jos muut ovat ostaneet minulle lahjoja, mutten anna itse kenellekään mitään. Tästä alkaa loputon tuskailu siitä, mitä ihmettä kenellekin ostaisi. Lopulta päädyn usein epätoivoisiin paniikkiratkaisuihin ja toivon, että surkea lahjani korvautuisi kauniilla ajatuksella.

En tiedä, nauttiiko kukaan viime hetken paniikkilahjojen hankkimisesta, mutta uskon, että kaikkein vähiten niistä nauttii se lahjan saaja, joka joutuu järjestämään sekatavarakaapistaan lisää tilaa turhalle krääsälle. Uskon myös, että joulussa useimmille tärkeintä on rauhoittuminen ja tärkeiden ihmisten kanssa vietetty aika. Lahjat ovat parhaimmillaan osoituksia siitä, että välittää toisesta.

Voisiko tämän välittämisen osoittaa myös itsetehdyillä tai aineettomilla lahjoilla sen sijaan, että murehtisi, onko lahjoja hankittu riittävästi ja riittävän kalliilla, jotta viesti menee perille?

Jokaisessa tuttava- ja sukulaispiirissä on omat kirjoittamattomat sääntönsä joulun suorittamiseen. Voi olla, että siinä vanhassa tutussa joulunviettoringissäkin kaikkia hieman ahdistaa joulun tuomat ostopaineet, mutta kukaan ei ole uskaltanut avata keskustelua aiheesta. Ehkäpä se helpottaisi kaikkien stressiä ja lompakkoa, jos yhteisesti päätettäisiinkin panostaa jouluun rahallisesti pykälän vähemmän, mutta keskittyä rentoon tunnelmaan sitäkin enemmän.

Saana Viinikkala
oululaistunut uusikaupunkilainen

Lue myös:  Kuolematonta musiikkia

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here