Viimeinen joulu ilman uutisia

0

Olipa joskus aika, jolloin oli joulurauha mediassakin. Lehdet eivät ilmestyneet eikä uutisia luettu. Unohdettiin hetkeksi maailman melskeet, sodat ja kauheudet. Ihmiset käpertyivät omiin, pikku maailmoihinsa nauttimaan joulun sanomasta, onnellisesta hiljaisuudesta, joululaulujen ihanasta helskynnästä, kirkassilmälapsosten ilosta ja vanhojen harmaahapsuista.

Kymmenen uutistenkin toimitus vietti joulua kuten muutkin. Mutta vuosi 1989 muutti kaiken, siitä tuli käänteentekevä vuosi median historiassa. Itäblokin maat natisivat, kommunismin valta oli päättymässä.

Läksimme joulun viettoon tietäen, että Romaniassa voi tapahtua mitä tahansa. Kansa kapinoi kaataakseen presidentin ja yksinvaltiaan Nicolae Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan. Hallintorakennukset oli vallattu ja diktaattori vaimoineen paennut helikopterilla.

Kirjeenvaihtaja Rauli Virtanen oli lähetetty seuraamaan tilannetta. Silloin ei ollut kännyköitä, nettiä ja muita herkkuja. Kirjeenvaihtajatkin juoksivat lankapuhelimeen.

Istuin suvun kanssa aattoaterialla, kun päätoimittaja Jorma Miettinen soitti. Oletko kaupungissa? Romanian tilanne on sellainen, että pitäisi järjestää erikoislähetys. Pääsetkö tulemaan?
Siltä istumalta ajoin Maikkariin. Rakennus oli pimeä ja aavemaisen tyhjä. Haahuilimme uutispäällikön kanssa pitkin käytäviä etsien mistä saisimme sähköt päälle.

Olipa epätodellinen olo. Tupsuttelin puuterit nenälle ja asetuimme odottamaan. Raulilta saapuva juttu pitäisi lukea ilman kuvitusta. Sähköisessä maailmassa 5 minuuttia naamalla on tosi pitkä aika. Päätimme lätkäistä ruutuun postikortin osaksi aikaa.

Kello kulki. Rauliin ei saatu yhteyttä eikä muuten mihinkään muuallekaan.

Juuri oltuamme luovuttamassa telefax alkoi raksuttaa kuin hengenhädässä, ääni kuulosti uutishuoneen hiljaisuudessa konekivääriltä. Vielä ei ollut varmuutta Ceausescojen kohtalosta, mutta Rauli oli kirjoittanut joulukirjeen, jossa hän kuvaili miltä Bukarestissa näyttää juuri sillä hetkellä. Ihmiset ovat köyhiä, nälissään, ilman ruokaa. Rääsyisiä, palelevia lapsia. Kaduille oli sytytetty nuotioita, joiden äärellä ihmiset värjöttelivät.

Luin Raulin joulukirjeen sellaisenaan. Se oli hyvin tunteellinen ja minua alkoi jopa kesken kaiken hieman itkettää. Mutta jouluaattona ankkurinkin ääni saa väristä.
Joulupäivänä Nicolae ja Elena Ceausescu teloitettiin. Joulu 1989 muodostui käänteentekeväksi. Sen jälkeen ihmiset saavat uutisia, oli mikä pyhä tahansa.

Jos haluat täydellisen joulurauhan, niin kytke itsesi irti kännyköistä, netistä ja televisiosta. Jokainen tehköön joulurauhansa ihan itse.

Iloista joulua!

Pirkko Arstila
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen

Lue myös:  Jättihanke - mutta miten ja minne?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here