Liian lähellä luontoa

0

Maija Karala

Kevättalven kauniina viikonloppuina on helppo huomata, että ihmiset eivät ole vielä etääntyneet niin kauas luonnosta, etteivätkö haluaisi viettää siellä aikaa. Väkeä on ruuhkaksi asti, kuka pulkan ja lasten, kuka koiran tai kameran kanssa. Erityisesti luontokuvauksen suosio on noussut räjähdysmäisesti, kun melkein jokaisella on varaa laadukkaaseen kameraan.

Ulkoilu luonnossa on tietenkin kaikin puolin hyväksi. Toivottavasti moni oppii etsimen läpi katselun kautta arvostamaan luonnoneläimiä ja tuntemaan niitä kohtaan empatiaa. Mutta ilmiöllä on myös varjopuoli. Väkijoukot voivat rakastaa villieläimet kuoliaaksi.

Monihan sen on varmasti tehnyt: luonnoneläimen nähdessään mennyt niin lähelle, että eläin on lähtenyt pakoon. Ja jokainen on tietenkin pelästyttänyt eläimiä liikkeelle epähuomiossa.
Pakeneminen silloin tällöin ei eläimiä vahingoita, mutta tuon tuostakin toistuva ihmisten väistäminen kuluttaa talvella vähissä olevia voimavaroja, tai kesäaikaan voi vaikkapa viedä emon vaarallisen kauas avuttomista poikasista.

Todellinen ongelma syntyy, jos jossain on harvinainen eläin – sanotaan vaikka kuningaskalastaja, talvehtiva jalohaikara tai Etelä-Suomeen vaeltanut lapinpöllö.

Silloin väkeä on kuin pipoa. Bongari, ohikulkija ja sunnuntaikävelijä toisensa perään yrittää ottaa eksoottisesta näystä kuvan, niin läheltä kuin mahdollista.

Jokainen varmasti ajattelee, ettei juuri hänen toimintansa lintua vahingoita. ”Minähän vain ihan äkkiä otan pari kuvaa. Ei se varmaan kauas lennä.” Mutta helposti käy niin, ettei lintu ehdi kaikelta pakenemiselta syödä eikä levätä ja kuolee muutamassa päivässä.

Liikaa innostuminen on inhimillistä, ja syyllistyn siihen itsekin. Luonnoneläinten henkilökohtaista tilaa voi kuitenkin oppia kunnioittamaan, ja siihen kannattaa itse kunkin luonnossa liikkujan pyrkiä. Jos ei pelota eläimiä henkihieveriin, voi myös päästä näkemään mielenkiintoista käyttäytymistä pelkkien kauhistuneiden tuijotusten ja pakenevien takapuolten lisäksi.

Niin lapinpöllöllä kuin metsäkauriilla on kehonkieli, jota lukemalla voi jo etukäteen tietää lähestyvänsä eläimen pakoetäisyyttä. Se vaatii vain hieman harjoittelua.

Jokainen varmasti ajattelee, ettei juuri hänen toimintansa lintua vahingoita.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 24.1.2019 julkaistusta lehdestä

Lue myös:  Ihmeellinen hämähäkinseitti

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here