Postikortin merkitys

0

Saitteko te vielä joulukortteja? Korttien lähettäminen selvästi vähenee vuosi vuodelta. Joulua toivotetaan nykyään yhä enemmän jollakin muulla välineellä, koska suuri osa meistä on tavoitettavissa muillakin keinoin.

Muistatteko, kun vielä oli tapana, että jos sai joulukortin henkilöltä, jolle ei itse muistanut sitä lähettää, niin hänelle piti joulun jälkeen nopeasti sitten postittaa uuden vuoden kortti? Ainakin lapsuudessani vanhemmat ihmiset vielä tekivät näin.

Onkohan kaupoissa enää edes myynnissä erikseen uuden vuoden kortteja? Harva enää lähettää matkoiltaankaan postikortteja, vaikka pitää kyllä myöntää, että onhan niitä mukava vielä joskus saada.

Välipäivinä siivosin töissä työhuonettani, jonne helposti kertyy erilaista tavaraa odottamaan ”niitä parempia aikoja”. Mielenkiintoisia papereita, valokuvia, esineitäkin, jotka odottavat aikaa tutkia niitä tarkemmin ja mahdollista luettelointia museokokoelmiin.

Eräässä laatikossa oli iso kasa postikortteja, joita ei vielä oltu luetteloitu. Merikapteenin vaimon ja pojan isälleen uusikaupunkilaiselle purjelaivalle lähetettyjä postikortteja.

Postikorttien, ja toki kirjeidenkin, merkitys oli aivan toista luokkaa sadan vuoden takaisessa Uudessakaupungissa.

Miehet matkustivat purjelaivoilla maailman merillä, kaikki tiesivät valtamerten ja ammatin vaarat, kohtalo oli ”korkeimmain kädessä”, tieto laivan liikkeistä ja tapahtumista ei suinkaan tavoittanut kotiväkeä ajantasaisesti. Muuta keinoa merenkulkijan ja perheen väliseen yhteydenpitoon ei ollut.

Mahdollisuus korttien lähettämiseen ja vastaanottamiseen oli ainoastaan satamissa. Kukaan ei osannut arvioida merimatkojen aikatauluja, joten korteissa oli turha kirjoittaa kovin ajankohtaisia asioita.

Näissä työpöydälläni olleissa korteissa pariskunnan poika lähetti mm. terveisiä kapteeni-isälleen ja laivan ”perämiessedille”. Yhdessä kortissa hän pyysi isäänsä tekemään pojalleen leikkilaivan, jonka ”tulee olla oikke täys taakelis”.

Vaimo kirjoittaa korteissa yleisiä asioita, kuvaa mm. säätilaa, pojan ja hänen tekemisiään ja toivottaa hyvää vointia. Kirjeissä on sitten kirjoitettu tarkemmin asioista. Nämä postikortit, jotka muuten ovat aivan täyteen kirjoitettuja molemmin puolin, ovat osoitettu laivan nimellä milloin Espanjan Malagaan, Ranskan Havreen, Englannin Hulliin, Australiaan, Chileen tai Etelä-Afrikkaan.

Kyseinen uusikaupunkilaisperhe eli erossa yhtäjaksoisesti kaikkiaan seitsemän vuotta isän ollessa kapteenina valtameriä kyntäneellä purjelaivalla. Yhteyttä pidettiin ainoastaan näiden kirjeiden ja korttien avulla.

Voimmeko edes kuvitella sitä tunnetta, joka vaimolla oli huomatessaan posteljoonin tuovan kortin tai kirjeen maailmalta? Eräässä museokokoelmiin päätyvässä kortissa on vaimon kirjoitus miehelleen: ”Tänään aamulla sain kuulla sen iloisen uutisen, että olette perillä. Eno tuli heti aamulla sanomaan, kun sähkösanoma saapui, kyllä jo vartoimmekin niin tavattomasti ja toiset minun mukanani. Tyyntä kai olette saaneet?”.

Mari Jalava
museonjohtaja

Lue myös:  Antakaa meidän surra

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here