Vihaa ja rakkautta

0

Lapsuuden talviin kuului vierailut maalla. Yleensä hiihtolomaviikolla kävimme katsomassa, miten kesämökki oli talvehtinut ja tervehtimässä lähistöllä asuvia sukulaisia. Heillä ei ollut lapsia, joten talosta ei löytynyt pulkkia tai rattikelkkoja, mutta vesikelkka siellä oli.

Vesikelkassa oli kaksi pitkää jalasta kiinnitettynä harvan laudoituksen muodostamaan runkoon sekä työntöaisa. Kun tilan navetassa oli vielä asunut lehmiä, oli kelkalla kuljetettu talvisin eläimille vettä kaivosta tai läheisestä järvestä. Enää ei vesikelkalle ollut tarvetta, joten me lapset saimme ottaa sen leikkeihimme. Ja voi hurja millaista kyytiä kelkka kiisi alas aurattuja, jyrkkiä mäkiä. Kyyti oli samanaikaisesti riemastuttavan hauskaa ja kauhean pelottavaa.

Toinen lapsuuden lämmin talvimuisto liittyy HK:n siniseen. Siis mikään ruoka ei koskaan ole maistunut paremmalta kuin mökille umpihangessa hiihdetyn matkan jälkeen takassa mustaksi paistettu lenkkimakkara kuumalla kaakaolla höystettynä.

Viime päivinä on talven ihanuus ollut aatoksista hyvin kaukana. Kun pahimmillaan on lumitöihin riennetty kello viisi aamulla ja sama lumirumba on ollut edessä illalla, niin olen taas suunnitellut muuttoa Välimeren rannalle lähes tosissani. Hyvästi hanget ja nietokset, hiihtoretket ja pulkkamäet.

Lienen tässä suhteessa hyvin tyypillinen suomalainen; lunta sekä vihataan että rakastetaan,
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Suomen kielestä löytyy yli viisikymmentä lunta tarkoittavaa sanaa. Tosin sellaisia sanoja kuin ”jasa”, ”hitva” tai ”kallo” tuskin enää kuulee. Sen sijaan tilalle syntyy uusia sanoja kuten esimerkiksi viime viikkoina otsikoissa viihtynyt ”valkoinen kurittaja”.

Suomalaisten läheistä suhdetta lumeen kuvaa myös meidän innokas suhtautuminen talviurheiluun. Tuskin koskaan voi voimistelijasta tulla samanlaista sankaria kuin hiihtäjästä tai mäkihyppääjästä.

Lumi saa meissä esiin myös ne ikävät puolet. Joku raivoaa ladulla hitaasti hiihtäville lapsille, toinen moittii ympäripyöreitä päiviä tekevää aurakuskia laiskaksi ja kolmas riitelee naapurinsa kanssa postilaatikon edustan lumitöistä.

Viime aikoina ovat useat talviurheilun huippunimet ottaneet esille ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset. Entä jos talvet lyhentyvät ja muuttuvat niin paljon leudoimmiksi, ettei talvilajien harrastaminen ole enää mahdollista esimerkiksi Euroopassa?

Kyllä ajatus siitä, ettei vaikkapa omien lastenlasten kanssa pääsisi hiihtoretkelle tai pulkkamäkeen, kirpaisee. Siitäkin huolimatta, että illalla odottaa taas lumityöt.

Maija Ala-Jääski
toimittaja

Lue myös:  Muslimimies osaa siivota ja pyykätä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here