Päätoimittaja Matti Jussila
Torstai 18. syyskuuta. Nimipäivät: Tyyne, Tytti, Tyyni
Keltasirkku

Keltasirkku

Keltasirkku, peltojen lintu

Uudenkaupungin Sanomat 3.3.2012 00:00:47

Kauniinkeltainen keltasirkku on tuttu näky peltojen laitamilla ja talvisin kaikkialla, missä tarjolla on viljaa. Harmaassa talvimaisemassa sen kohtaaminen piristää aina: osaa Suomen luontokin olla pirteän värikäs.

Vielä muutama vuosikymmen sitten keltasirkku ylsi Suomen kymmenen yleisimmän lintulajin joukkoon. Nyt se on pudonnut listalla alemmaksi, kenties maatalouden muutosten vuoksi. Keltasirkkujen määrä on ollut huolestuttavasti laskussa muuallakin Euroopassa. Silti pesiviä pareja arvioidaan vuosittain olevan yli miljoona, joten katoamassa ei keltasirkku sentään ole.

Keltasirkku lienee alun perin ollut Euraasian arojen asukas, mutta nykyään se on lähes yhtä täydellisesti ihmisen seuralaiseksi siirtynyt kuin rotta tai pulu. Se elää kaikkialla, missä on avointa, pensaiden tai puiden kirjomaa maastoa, mutta etenkin viljelymailla. Harvakseltaan keltasirkun voi tavata pesimästä myös hakkuuaukioiden ja taimikoiden laidoilla, jotka myös ovat ihmisten luomia ympäristöjä. Metsissä se ei viihdy, ja tunturien puuttomat paljakat ovat sille liian kylmiä.

Talvisin keltasirkut hakeutuvat parvina hyvien siemenapajien äärelle. Luonnonkasveista ne arvostavat heinien ja esimerkiksi voikukan ja piharatamon siemeniä, mutta viimeistään kun lumi peittää kasvit, ne tulevat riippuvaisiksi ihmisistä.

Lintulaudan tarjonnasta keltasirkut arvostavat etenkin kauraa ja muita viljoja, ja ne poimivat ruokansa mieluummin maasta kuin tasapainottelevat tiaisten tapaan lintulaudan reunalla. Viljan perässä ne asettuvat myös riistalintujen ruokinta-automaateille ja fasaanitarhoille niin suurin joukoin, että voivat tuntua suorastaan maanvaivalta.

Kevään tullessa ja lumien sulaessa satapäiset keltasirkkuparvet hajoavat, ja pariskunnat hajaantuvat pesimään eri puolille maaseutua. Kirkkaamman keltaisen koiraan kaunis, joskin itseään toistava laulunpätkä on helppo tunnistaa. Samalla ruokavalio vaihtuu hyönteisiin ja hämähäkkeihin, joita on keväisin tarjolla yllin kyllin. Pesä on maassa, mutta niin hyvässä piilossa, että sen on nähnyt vain harva.

Maija Karala

Kuvat (1)
Kerro kaverille
Luonto
18. syyskuuta
11. syyskuuta
21. elokuuta
14. elokuuta
7. elokuuta
24. heinäkuuta
Copyright © 2001-2014 Uudenkaupungin Sanomat