Päätoimittaja Matti Jussila
Tiistai 02. syyskuuta. Nimipäivät: Sinikka, Sini, Justus
342069.jpg

342069.jpg

Näkymätön eläintarha

Uudenkaupungin Sanomat 5.5.2012 00:00:27

Rantavesissä, lammissa ja ojissa piilee salaisuus. Niiden pienet, vaatimattomat eläimet herättävät vain harvoin huomiota tai kiinnostusta, mutta haavilla ja suurennuslasilla aseistautunut löytää vesirajasta varsinaisen ihmeiden eläintarhan. Lasten luontoretkikohteista rantavedet ovat antoisimpien joukossa, eikä nähtävä lopu kesken aikuiseltakaan.

Lumien sulettua täyttyvät tulvavesilammikot näyttävät autioilta, mutta tarkemmin katsoen vesi kuhisee pieniä olentoja. Niiden joukossa on alle puolisenttisiä, koomisesti hypähteleviä vesikirppuja, joilla on vain yksi suuri silmä keskellä otsaa. Nimestään huolimatta ne eivät ole kirppuja, vaan ravuille sukua olevia äyriäisiä. Vesikirpuilla ei ole eviä, vaan ne melovat vedessä tv-antennia muistuttavilla tuntosarvillaan.

Kesän tullessa vesikirppulammikot kuivuvat. Kirput eivät kuitenkaan kuole, vaan munivat kovakuorisia lepomunia, jotka säilyvät kuivuneessa mudassa aina seuraavaan kevääseen saakka. Kyky selvitä kuukausia tai vuosiakin ilman vettä ja ruokaa on vesieläimillä tavallinen.

Vesikasveissa ja rantakivissä voi nähdä myös monenmuotoisia vesikotiloita. Monilla niistä on kidusten sijaan keuhkot, ja niiden on käytävä pinnalla haukkaamassa ilmaa, siinä missä sukeltavan ihmisenkin. Kun ne joskus joutuvat hengittämään kuusikin kertaa tunnissa, on vaikea uskoa, että verkkaisuudestaan kuuluisat mönkijät ehtivät mitään muuta tehdäkään.

Suuret kotilot, kuten isokiekkokotilo, voivat elää muutaman vuoden. Aikuiset kotilot ryömivätkin näihin aikoihin tokkuraisina esiin talviteloiltaan. Niiden iän voi laskea vuosirenkaista: renkaita kertyy kuoren ulko-ovena toimivaan kovaan läppään yksi vuodessa.

Oudoimmasta päästä ovat kuitenkin laakamatoihin kuuluvat lattanat. Ne ovat litteitä matoja, joilla on nuolenmuotoisen päänsä päällä kieroon tuijottava silmäpari. Pituutta niille tulee yleensä sentti, joskus pari-kolmekin. Ne ovat lähes kuolemattomia: jos lattanan pilkkoo paloiksi, kustakin palasta kasvaa pian kokonainen mato. Nälässä pidetty lattana alkaa syödä omaa ruumistaan ja voi kutistua lähes olemattomiin, ennen kuin vihdoin suostuu kuolemaan.

Meren rannalta löytää useimpia järvien ja lampien asukkaita, mutta myös valikoiman aivan omia, merellisiä kummajaisiaan: hyytelömäiseltä kummitukselta näyttävän liuskamerietanan, erehdyttävästi tuhatjalkaista muistuttavan monisukamadon ja kuoressaan piileksivän merirokon.

Kuvat (1)
Kerro kaverille
Luonto
21. elokuuta
14. elokuuta
7. elokuuta
24. heinäkuuta
17. heinäkuuta
10. heinäkuuta
Copyright © 2001-2014 Uudenkaupungin Sanomat