Vapolan tilalla Kalannissa on reilu sata lehmää, joista pääosa on aberbeen angus -rotuisia.

Sonnit ja hiehot
riimussa kehään

Vapolan karjatilan lehmiä Okra 2010
-maatalousnäyttelyssä viikonloppuna

Uudenkaupungin Sanomat 8.7 2010 14:03:50

Sonni painaa 1300 kiloa, vuoden ikäinen hieho 500-600 kiloa ja vasikkakin liki sata. Vapolan karjatilalla Kalannin Paulähteen kylässä tämän kokoisia eläimiä on opetettu jopa kävelemään kauniisti riimussa lauantaina Oripään Okra-maatalousnäyttelyssä pidettävää valtakunnallista karjanäyttelyä varten.

Katariina Vapolan ja Jyrki Ankelon tilalta näyttelyyn osallistuu neljä, vuosi sitten maaliskuussa syntynyttä hiehoa ja 6-vuotias Prime-sonni.

Prosessi eläinten opettamiseen on kestänyt reilun kuukauden ja siinä suurena apuna on ollut tilalla työharjoittelua suorittava, Helsingin yliopistossa kotieläintieteitä opiskeleva Sanna Kumpulainen .

– Opettaminen ei ole käynyt käden käänteessä, kyllä siinä on hetki mennyt. Sanna on ollut sellainen ”lehmäkuiskaaja”, kun on jokaisen saanut toimimaan, Katariina Vapola kertoo.

– Nämä ensi keväänä ensimmäisen kerran poikivat hiehot ovat nuoria villikoita. Ne ovat murrosikäisiä tyttöjä, jolla on hyvät ja huonot päivät.

Kumpulainen valaisee, että hiehojen ja sonnien opettamisessa on kyllä eroja. Hiehoa pystyisi opettamaan yksinkin, mutta suuren sonnin kanssa tarvitaan apua.

Ankelo lisää, että työturvallisuuden takia aina tarvitseekin olla kaksi ihmistä mukana. Hiehot koittelevat rajojaan, mutta vanhempi sonni kyllä tietää ne jo.

Prosessia työstettiin vähitellen

– Aivan aluksi hiehoille laitettiin riimu päähän muutamaksi päiväksi. Alussa se oli aika tempomista. Sitten pikku hiljaa alettiin harjata, jotta ne tottuvat käsittelyyn. Toiset olivat helpompia, toiset vaikeampia, Kumpulainen toteaa.

– Noin kuukauden ajan tehtiin lähes päivittäin jotain pientä, esimerkiksi pesua tai harjausta. Kävelyä harjoiteltiin ensin muutaman metrin matkoilla kauraämpärin kanssa. Kaksi kertaa nämä on pesty jo kokonaan ja kertaalleen pestään vielä ennen näyttelyä. Lisäksi sorkat kiillotetaan.

Ankelo kertoo, että radiota on myös pidetty päällä, jotta eläimet tottuvat meluun. Näyttelyssä jokainen rotu arvostellaan erikseen. Tuomari pääasiassa arvostelee lehmän rakenteen, mutta myös käyttäytyminen ja karvan kiiltoaste voivat vaikuttaa. Eläimet kulkevat esittäjän oikealla puolella.

Yksittäisten arvostelujen lisäksi olisi esimerkiksi luokka vanhemmalle emolle vasikkansa kanssa. Rodun parhaalle on luvassa kiertopalkinto ja näyttelyn lopuksi valitaan BIS eli näyttelyn paras eläin.

Maatilan työt
vaativat aikaa

Idea näyttelyyn lähtemisestä on kytenyt Vapolan ja Ankelon mielissä jo pitkään, mutta esimerkiksi maatilatöiden takia huonoon ajankohtaan sijoittuva näyttely on hidastanut mukaan lähtemistä. Näyttelyssä yleisö ei saa koskea lehmiin, ja niille tarjotaan ruoat ja vedet järjestäjän puolesta. Vapolan lehmät saavat luomuruokaa. Näyttelyn jälkeen Vapolan tilan eläimet laitetaan omana varotoimena karanteeniin yhden tai kahden viikon ajaksi.

Eläimiä ei tarvitse rokottaa, mutta eläinlääkäri on tarkastanut koko tilan eläimet tautien ja tulehdusten varalta. Lisäksi on otettu myös muun muassa salmonellanäytteet. Vapola ja Ankelo korostavat, että he menevät hakemaan kokemusta. Heidän päätarkoituksensa on myydä jalostuseläimiä, joten he haluavat myös näyttää muille, millaisia eläimiä heidän tilaltaan tulee.

– Monella tilalla, meilläkin, on niin paljon töitä, ettemme ennen ole pystyneet osallistumaan näyttelyyn. Monet maatilan tärkeät työvaiheet, kuten kylvöt ja heinätyöt vaativat aikaa. On myös aika ruljanssi saada eläimet laitumelle toukokuun lopulla, Vapola mainitsee.

Satapäinen
anguslauma

He hoitavat tilaa kahdestaan, mutta kausiapua on saatavilla ja naapurissa asuvat Vapolan vanhemmat. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2003. Nykyään Vapolassa on reilu sata emolehmää, joilla on vasikat alla. Lisäksi laitumilla on parisenkymmentä näyttelyhiehojen ikäistä uudistushiehoa. Tilalla on myös kahdeksan siitossonnia. Lehmistä pääosa on aberdeen angus -rotuisia, mutta myös parisenkymmentä hereford-rotuista mahtuu mukaan.

– Siitossonni on yksi tilamme tärkeimmistä työkaluista. Sen luonne antaa tyttärilleen myös rauhallisuutta. Prime-sonnin nuoria poikia on 10-20 kappaletta jo töissä tiloilla, itse olemme pitäneet kaikki tytöt itsellämme. Näyttelyhiehoissakin on sen tytär ja tyttärentytär. Toisaalta, sonni kun päättää, ettei se liiku, niin se ei liiku, Ankelo virnistää.

– Paitsi kauran avulla, huikkaa Kumpulainen väliin.

Amerikoissa angus-rotuisia lehmiä on valtava määrä, mutta Suomessa niitä on puhdasrotuisena kantakirjattu noin tuhat kappaletta. Vapola kertoo, että se poikii pieniä, pirteitä ja elinvoimaisia vasikoita ja sillä on erinomaiset emo-ominaisuudet. Vapolan tilan lehmistäkin suurella osalla on jenkkitaustaa geeneissään.

Angus on maailman suosituin lihakarjarotu. Vapola kehaisee, että vaikka lehmä on viisas eläin, hänen mielestään angus on erittäin viisas.

– Se on maailman paras rotu, huudahtaa Sanna Kumpulainen.

Elina Ahola