Muurisen koe- ja näytepuutarhan peltorosario kattaa noin 250 ruusulajiketta ja 400 ruusua. Osa kukkii aiemmin, osa myöhemmin ja jotkut jopa uudestaan syksyllä.
Runsaslajikkeinen ruusutarha Pyhärannassa
Uudenkaupungin Sanomat 28.7.2010 14:14:36
(Päivitetty 28.7.2010 14:15:19)
Poikkeamalla valtatie kahdeksalta Ihoden Polttilan kylään kävijä löytää metsän keskeltä varsinaisen kasvilajien keitaan. Parin hehtaarin alueella kasvaa lukemattomia kasveja Vakka-Taimen ja Muurilan koe- ja näytepuutarhojen nimissä.
Ihmisille on esitelty myös nuorta rosariota, ruusutarhaa.
– Rosariomme on vielä nuori, ei läheskään valmis, mutta melkein kaikki istutukset ovat kukkineet jo. Ruusutarhan perustustyöt aloitettiin vuonna 2005 ja istutuksia tehtiin 2007 ja 2008, kertoo Vesa Muurinen Muurilan koe- ja näytepuutarhasta.
Hän jatkaa, että ruusujen käytössä heillä on noin kolmasosa hehtaarista, joten pinta-ala ei ole kovin suuri. Lajikkeita sen sijaan Muurilan peltorosariosta löytyy valtakunnallisestikin katsoen merkittävästi, noin 250.
Lähiseudun ainut
rosario
Maskussa sijaitsee Muurisen mukaan hyvä rosario, mutta yksityisiä ei heidän lisäkseen ole kuin pari Helsingin seudulla. Suunnitelmissa onkin laajentaa ruusutarhan suuruutta, toinen hanke avoimen paikan rosariosta on vireillä.
Muurisen ruusut ovat vanhoja pensasruusuja, jotka elävät selvästi ryhmäruusuja pidempään.
– Eivät nämäkään silti ikuisesti elä, noin viidestä vuodesta aina kahteenkymmeneen vuoteen asti, Muurinen kuvailee.
Rosarioissa ruusut istutetaan yleensä joidenkin geometristen muotojen mukaan. Muurilan peltorosario aukeaa suorina riveinä, mutta mahdollista olisi esimerkiksi istuttaa ruusut kaarevaan muotoon.
Pyhärannassa rosario koostuu vain omajuurisista pensasruusuista. Ne ovat kestävämpiä kuin esimerkiksi hollantilaiset vartetut ruusut. Jos vartettujen ruusujen sieluosa paleltuu, ruusu villiintyy.
– Meidän ruusutarhassamme hiekka on taikakeino. Ruusut on istutettu hiekkapeteihin, korotettuihin istutusalustoihin. Hiekka on läpäisevää, tietää Muurinen.
– Lisäksi aurinko on tärkeää ja onnistumisen kannalta myös järkevä sijoittelu ja lajikevalikoima.
Kuivuuskaan ei
haittaa
Omajuuriset ruusut kasvavat paremmin liian kuivassa kuin kosteassa maaperässä. Vaikka kovien helteiden voisi ajatella olevan vaikeaa kasveille, Muuriselle ei tulisi mieleenkään mennä kastelemaan ruusujaan.
– Ne eivät vaadi kastelua eivätkä välttämättä leikkaamistakaan, pientä siistimistä voi harrastaa. Talvikaan ei ole niille kohtalokasta, tosin paksu lumipeite kyllä tietysti suojaa niitä.
Täysikasvuisia Muurisen ruusut ovat vasta muutaman vuoden päästä, mutta omajuuriset kukkivat nuorina, alle puolen metrin korkuisena.
Rosario toimii samalla Vakka-Taimen emotaimialueena ja tarkoituksena on myös tutkia, ovatko ruusut aitoja lajikkeita, jotta niitä voidaan käyttää risteytykseen.
– Vaikka tänäkin vuonna ruusuja on istutettu lisää, alkaa rosariossa pikku hiljaa olla oikea lajisto, pohtii Vesa Muurinen noin neljäsataa ruusua kattavaa ruusutarhaansa.
Elina Ahola