81-vuotias saksalainen Susanne Hensse poikkesi kokonaisuudessaan vajaan 3500 kilometrin pyöräretkellään Uuteenkaupunkiin. Tänne hänet toi ystävällinen ja avulias entinen leirintäalueen pitäjä Hannele Taipalus.
3 200 kilometriä takana ja matkaa vielä jäljellä
Uudenkaupungin Sanomat 13.8.2010 15:36:52
(Päivitetty 13.8.2010 15:52:46)
Saksan Hampurissa asuvalla Susanne Henssellä on kokemusta polkupyörämatkailusta. Toukokuun 26. päivänä hän lähti Hampurista junalla Travemündeen ja sieltä edelleen laivalla Helsinkiin. Junamatka odotti vielä Helsingistä Joensuuhun, josta hän aloitti huikean polkupyöräretken.
Uuteenkaupunkiin Hensse saapui tämän viikon tiistaina, mittarissa jo 3 200 kilometriä matkaa takana. Vielä uskomattomammaksi asian tekee se, että Susanne Hensse on jo 81-vuotias. Kolme vuotta sitten hän teki matkaa kolmen tuhannen kilometrin edestä ja yhteensä takana on jo viisi ”Suomen kiertoajoa”.
– Kotona kaikki ihmettelevät, olenko hullu. Mutta jos istun kotona, vanhenen vielä nopeammin, kertoi Hensse.
– En ikinä ole ollut urheiluihmisiä, koulussakin olin aina viimeinen. Nyt muut samanikäiset eivät pysy perässäni. Kerran yritin ottaa yhden mukaani, mutta hän jaksoi puoli päivää.
Paljon ukkosmyrskyjä
Teräsnaisen matka Joensuusta jatkui ylös kohti Lappia. Ensimmäisen rajun ukkosmyrskyn hän kohtasi Pielisen rannoilla. Omin sanoin Hensse vain yritti estää telttaa painumasta kasaan.
Lumijoella ukkonen pysyi päällä tunnin ja useasti kaikki tavarat olivat läpimärkiä. Ainoastaan muutaman kerran Susanne Hensse yöpyi leirintämökissä tai retkeilymajassa kuivattamassa tavaroitaan.
Myös sääolot vaihtelivat matkan aikana hurjasti.
– Suomussalmella lämpöasteita oli neljä ja täälläpäin Suomea noin 30, Hensse ihmetteli.
Pyöräretki kulki pitkälti Lapissa, Suomen lisäksi myös Ruotsin ja Norjan puolella. Utsjoki oli reitin pohjoisin paikka. Pohjoisessa pyöräileminen oli haasteellista, sillä majapaikkoja ei ollut tiheään.
– Pisin yhtämittainen matka oli juuri Lapissa, yhteensä 222 kilometriä kahden päivän aikana, Hensse totesi.
Ei ollut kuitenkaan sattumaa, että Henssen tie johti Uuteenkaupunkiin.
– Tänne tulin pelkästään Hannele Taipaluksen takia, sillä muistin hänet viime vierailultani. Hän oli niin ystävällinen ja avulias, kun yövyin täällä leirintäalueella.
Talo ja sänky kulkevat mukana
Yleensä samalla paikalla Hensse viipyi telttoineen kaksi päivää, myrskyn tai sateen sattueessa pidempään. Painavien tavaroiden purku ja kasaus vei aikaa.
– Toki tavarani painavat paljon, mutta minulla on sentään talo ja sänky mukana, huudahti Hensse.
– Mutta vettä en kanna mukanani litraa enempää, sillä pitää pärjätä päivän. Onhan se liian vähän, mutta ei tarvitse pysähtyä niin usein.
Hensse kirjoittaa joka ilta päiväkirjaa, vaikka päivä olisi ollut rankka ja silmät alkaisivat painua kiinni.
– En muista seuraavana päivänä enää edellisen tapahtumia, joten kirjoitettava on vaikka tulitikut silmissä.
Vajaan kolmen kuukauden matkalla ei ole ollut kuin kolme päivää myötätuulta, mikä on hieman hidastanut matkantekoa. Perillä kotona Hensse toivoo olevansa elokuun 21. päivänä.
Kotimaa Skandinaviaa vieraampi
Kummastelut matkasta eivät lopu tähän, sillä koko haastattelu Susanne Henssen kanssa tehtiin suomeksi. Hän mainitsi opiskelleensa kieltä iltakoulussa Hampurissa.
– Alun perin kiinnostuin Suomen luonnosta ja ihmisistä, suomalaiset ovat mukavampia kuin saksalaiset. Mielestäni on kohteliasta osata sen maan kieltä, jossa matkustaa, hän sanoi ponnekkaasti.
– Ja kun matkustan yksin, minun täytyy puhua suomea. Jos mukanani olisi joku toinen, puhuisimme saksaa enkä pääsisi käyttämään tätä kaunista kieltä.
Talvisin Hensse pitää kuntoaan yllä kävelemällä ja pyöräilemällä, sillä lunta ei yleensä ole paljoa. Lisäksi vaeltaminen ja kaurapuuro ovat teräskunnon salaisuuksia.
– Kuka tietää, mitä ensi kesänä tapahtuu. Ehkä pyöräilen ympäri Saksaa, sillä se on minulle enemmän ulkomaa kuin Skandinavia.
Elina Ahola