Maija Karala
Nykyään Suomeen ei enää varta vasten tuoda uusia riistaeläimiä. Vielä viime vuosisadan puolivälissä oli toinen ääni kellossa. Vuosikymmenten mittaan luontoon vapautettiin toinen toistaan mielikuvituksellisempia eläimiä. Siirtoistutusten tekijöiden suosikkeja taisivat olla hirvieläimet.
Suomen hirvieläimistä kotoperäisiä ovat ainoastaan hirvi ja peura. 1900-luvun alkupuolella kumpikin kävi sukupuuton partaalla. Uusien lajien tuonti olikin metsästyksen suitsimisen ohella keino kadonneen riistan palauttamiseksi.
Valkohäntäpeura on menestynyt maahanmuuttajista parhaiten, vaikka se on kaukaisin vieras. Sen lahjoittivat Minnesotaan muuttaneet amerikansuomalaiset, joiden mielestä mekin tarvitsimme heidän uuden kotimaansa kaunista peuraa. Koko kolmikymmentuhatpäinen kanta polveutuu niistä muutamasta sitkeästä sissistä, jotka selvisivät matkasta Atlantin yli 40-luvulla.
Kuusipeura on kotoisin Lähi-Idästä, eikä Suomen talvi ole sille helppo. Kauniin täplikäs kuusipeura on Disneyn Bambin esikuva ja vanha eurooppalainen puistolaji. Pysyvät kannat onnistuttiin Suomessa istuttamaan Hyvinkäälle sekä Inkoon ja Paraisten saaristoihin. Sieltä se levittäytyy hitaasti mutta varmasti talviruokinnan ja ilmaston lämpenemisen turvin.
Inkoon saaristoon yritettiin aikoinaan istuttaa myös vaikuttavankokoista saksanhirveä. Se tuli kuitenkin meikäläisessä ilmastossa toimeen kuusipeuraakin huonommin ja viimeinen yksilö kuoli 70-luvulla.
Tuskin koiraa isompi metsäkauris on mystisempi tapaus. Se saapui Suomeen 50-luvulla omin jaloin, mutta sittemmin istutusten tukemana. Varmuutta ei ole, oliko se uusi tulokas vai paluumuuttaja. On nimittäin mahdollista, että metsäkauris eli meillä keskiajalla, mutta katosi 1600-luvun kylmän ilmastojakson nujertamana. On arveltu, että metsäkauriin vanha suomalainen nimi olisi ollut tarvas, ja noilta ajoilta periytyisivät sellaiset paikannimet kuin Tarvasjoki.
Vieraslajeista voi olla monenlaista haittaa, joista maailmalta löytyy pelottavia esimerkkejä. Suomessa on kuitenkin käynyt hyvä tuuri. Meille tuodut hirvieläimet ovat asettuneet varsin saumattomasti osaksi kotimaista luontoa. Ne ovat arvokasta muonaa myös paluun tehneille alkuperäisille suurpedoillemme.