”Kansallisten kaupunkipuistojen tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena – kaupunkilaisten olohuoneena. Kansalliset kaupunkipuistot ovat osa kestävää kaupunkisuunnittelua ja -rakentamista.”
Näin kansallisen kaupunkipuiston määrittelee ympäristöministeriö. Suomessa on tällä hetkellä seitsemän kansallista kaupunkipuistoa. Niistä uusin, Kotkan kansallinen kaupunkipuisto perustettiin tänä syksynä. Tulokkaassa yhdistyy joki- ja meriluonto sekä kaupungin rakennusperintö, joka sisältää niin teollisuus- kuin sotahistoriaan liittyvää rakennuskantaa sekä mittavat uudispuistoalueet. Vanhassa kotikaupungissani puistostatusta aiotaan hyödyntää niin mainonnassa ja markkinoinnissa kuin opetuksessakin.
Kansallinen kaupunkipuisto -nimike voi edesauttaa myös tiettyjen hankkeiden rahoituksessa. Erityisesti, kun eurooppalaisen puistoperinteen verkosto (EGHN) valitsi Suomen kansallisten kaupunkipuistojen verkoston voittajaksi suurten viheralueiden ja konseptien sarjassa.
Olisiko Uudellekaupungille hyötyä kansallisen kaupunkipuiston statuksesta vai kenties haittaa?
Kansallisissa kaupunkipuistoissa luontoa ja kulttuuriperintöä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, molempien arvoa vaalien ja vahvistaen. Kansallisen kaupunkipuiston asemaa haetaan ympäristöministeriöltä, ja hyväksyminen edellyttää, että kaupunkipuiston arvojen säilyminen on turvattu kaavoissa. Lisäksi kaupungin on laadittava alueelle hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka valmisteluun kansalaisilla on mahdollisuus osallistua.
Uudenkaupungin vanha puutalokeskusta on jo suojeltu, meillä on rannasta reitti auki Selkämeren kansallispuistoon ja lisäksi laajoja Natura -alueita merellä, mutta myös maalla. Eli kaupunkipuistostatus ei muuttaisi ympäristön- tai rakennussuojelun kautta nykytilannetta lainkaan.
Lisäksi Uudessakaupungissa on merkittävä viheralueiden ja puistojen ketju. Harvassa kaupungissa voi kulkea lähes koko kaupungin lävitse siirtymällä vain puistosta toiseen. Useimmat kaupunkialueen puistoista on perustettu jo 1800-luvun puolella, joten niilläkin on oma, suojelun arvoinen menneisyytensä. Esimerkiksi Rauhanpuiston komeat hevoskastanjat ovat kaupungin pääkadun varrella varsinainen näky.
Kun puistosta ja viheralueelta toiselle siirtyminen käy vanhan puutalokeskustan katuja kuljeskellen, niin mielestäni kansallinen kaupunkipuisto -nimike sopisi Uudellekaupungille kuin nenä päähän.
Maija Ala-Jääski
toimittaja