Männyn ja kuusen kävyt ovat monelle metsäneläimelle elintärkeää talvimuonaa. Niiden jälkeensä jättämistä käpyjen jäänteistä voi päätellä, kuka asialla on ollut.
Itse kävythän ovat puuta ja käytännössä syömäkelvottomia useimmille eläimille. Niiden suomujen sisällä suojassa kypsyvät kuitenkin puun siemenet. Jos käpy jätetään rauhaan, käpysuomut aikanaan aukeavat ja pienillä lenninsiivillä varustetut siemenet lähtevät maailmalle.
Siemen sisältää kaiken, mitä nuori kasvi tarvitsee kasvun alkupyrähdykseen. Siinä on runsaasti energiaa, proteiinia ja rasvaa. Eipä ihme, että monenlaiset eläimet näkevät kovasti vaivaa päästäkseen siemeniin käsiksi.
Ihmisetkin arvostavat havupuiden siemeniä silloin, kun ne ovat tarpeeksi suuria ollakseen vaivan arvoisia. Eteläeurooppalaisen pinjamännyn siemeniä on kaupan useimmissa ruokakaupoissa, ja herkullisia ne ovatkin.
Käpyjen avaamisen ammattilaisia ovat nimiensä mukaisesti käpytikka ja käpylinnut. Käpytikan lähestymistapa on etsiä sopiva kuollut puu tai vaikka puhelinpylväs ja hakata siihen kävyn mentävä kolo. Se sujauttaa kävyn kerrallaan koloon ja kampeaa suomut auki nokallaan.
Käpytikan työn tulokset ovat usein isona kasana työskentelypaikan alla. Kävyt näyttävät sen jäljiltä miltei ehjiltä, suomut vain harottavat mikä minnekin.
Käpylintujen ristinokka on erikoistunut käpyjen käsittelyyn, eivätkä ne syö käytännössä mitään muuta. Käpy näyttää aivan ehjältä, vain jokainen suomu on siististi leikattu pituussuunnassa halki ja siemen napattu notkean kielen avulla talteen. Kuusenkäpy on tavallisesti pikkukäpylinnun, männynkäpy isokäpylinnun jäljiltä.
Monenlaista ravintoa popsiville opportunisteille käpy on suurempi haaste. Ne joutuvat silppuamaan koko kävyn päästäkseen käsiksi siemeniin, ja jälkikin on sen mukaista.
Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 27.11.2014 julkaistusta lehdestä