Armas savonlinnalainen serkkuni on aktiivinen facebookin päivittäjä ja onnistuu sekoittamaan minutkin tasaisin väliajoin soppaansa. Myönnän, ei se ole serkkuni vika, että suostun kuvaamaan kaikkia älyttömiä päivääni sisältyviä asioita. En yksinkertaisesti kehtaa kieltäytyä, mutta olen hionut tekniikan ”Siitä mistä aita on matalin” miltei täydelliseksi.
Viimeisin älyttömyys oli viitenä päivänä kuppi kuumaa, joko kahvia tai teetä. Eli otan kuvan viitenä peräkkäisenä päivänä joko kahvista tai teestä. Tosin jos se haaste on kuppi kuumaa, niin voisihan se olla vaikka rommitoti…
Ette muuten usko, että ihmisillä on hienoja kahvi- ja teelaatuja keittiön komeroissaan. Minulla on vain se yksi kahvilaatu, jota olen juonut jo vuosia. No, kyllähän keittiön tasolla nököttää sellainen kahvikapselimasiinakin. Siihen on jos jonkin makuista kahvikapselia, mutta muutamassa viikossa kyllästyin. Nyt cappuccino-kapselit pölyttyvät paketissa kaapin toiseksi alimmaisella hyllyllä. Minun makuhermoni väittää, ettei kapselikahvi vedä vertoja aidolle, Italiassa tehdylle cappuccinolle. Ja makuhermoni myöskin muistaa oikean maun.
Ihmisillä on myöskin aivan uskomattoman tyylikkäitä mukeja. Serkullanikin on samaa sarjaa kolmessa eri värissä, kaikki sävyt tietysti sointuvat keittiön väreihin. Valtaosa minun mukeistani on viime vuosikymmeneltä, hieman kolhuisia ja naarmuuntuneita. Onneksi on se yksi ehjä keltainen muumi-muki, josta sitten näppäsin sen aamukahvikuvani. Tyttäreni ovat tosin kieltäneet minulta mukin käytön, siitä kuulemma keräilijät maksaisivat maltaita. Minun tyylilläni se tuskin on enää ehjä, kun perintöä jaetaan…
Entä ne selostukset kahvi- tai teelaaduista? Vaikka juon kahvia useita kuppeja päivässä, en osaa kuvailla hurmioituneesti aamukahvini makua. Minun mielikuvituksellani kahvi on joko hyvää tai pahaa. Tai voi se olla kitkerääkin tai painunutta, mutta siihen ne minun kahvista käyttämät adjektiivit sitten loppuvat.
Ja ne teelaadut. Minulla on pussillinen niitä perinteisiä englantilaisia aamuteepusseja. Jep, tiedän, että vannoutunut teenjuoja ei edes katso teepusseihin päin, mutta minulle ne kelpaavat erinomaisesti silloin harvoin, kun teetä haluan. Kaikki eri mauthan peittyvät kuitenkin maidon ja sokeripalakasan alle.
Eija Isotalo
Toimitussihteeri