Suloisen tai mielenkiintoisen luonnoneläimen ottaminen lemmikiksi on suuri houkutus. Moni muistelee lapsena elättinä pitämäänsä varista tai harakkaa vielä vuosikymmenien päästäkin. Avuttoman oloiset jäniksen- ja oravanpoikaset näyttävät vain odottavan, että joku poimisi ne mukaansa. Suomen laki kuitenkin määrää tarkkaan, millaisia eläimiä elätiksi on luvallista ottaa ja missä tilanteessa. Lain tarkoitus on suojella eläimiä yli-innokkailta ihailijoilta, sillä useimmat villieläimet eivät suinkaan noin vain sopeudu sylilemmikeiksi.
Nisäkkäiden ja lintujen ottaminen luonnosta elätiksi on kaiken kaikkiaan kiellettyä, olipa eläinlaji mikä hyvänsä. Ainoastaan apua tarvitsevan, esimerkiksi loukkaantuneen tai emonsa hylkäämän eläimen voi väliaikaisesti ottaa hoiviinsa. Silloin on tärkeää olla yhteydessä asiantuntijoihin, jotta paras tapa huolehtia eläimestä selviää. Tarkoitushan on, että eläin voidaan sen parannuttua vielä vapauttaa luontoon.
Syytäkin kieltoon on. Monessa maassa sympaattisimmat villieläimet ovat sukupuuton partaalla, koska ihmiset pyydystävät niitä holtittomasti koteihinsa ja lemmikkibisneksen tarpeisiin. Harvat niistä sopeutuvat hyvin tai elävät pitkään lemmikkeinä.
Ketun, siilin tai oravan kesyttäminen kotioloihin ei ole laisinkaan helppoa, sillä niillä on villin eläimen temperamentti ja epäluuloinen luonne, jota ei mikään määrä tottumista täysin poista. Niiden kanssa ei ole helppoa tulla toimeen.
Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 13.11.2014 julkaistusta lehdestä