Helsingin Sanomien Lauantai-liitteessä julkaistiin taannoin juttusarja, jossa pohdittiin elämän perusasioiden hintaa. Rintasyöpään sairastunut nainen kertoi pistäneensä 30 000 euroa yksityisiin hoitoihin, koska hän halusi kaiken hoituvan pois alta mahdollisimman äkkiä. Nainen kertoi myös halunneensa hakea hoidoista oikeanlaista fiilistä. En halunnut nähdä huonokuntoisia, hapettoman näköisiä ihmisiä, kun en ollut itse sellainen.
Lääkehoidoissa yksityisessä sairaalassa naisesta oli tuntunut siltä kuin hän olisi ollut kauneushoitolassa. Tyylikkäästi sisustetussa huoneessa oli tarjoiltu kahvia ja teetä ja hoitohenkilökunta oli ollut hyväntuulista. Nainen parani eikä tukkakaan lähtenyt hiuksia lääkkeen vaikutuksilta suojaavan kylmähatun ansiosta.
Kun minulle elokuun lopussa viisi vuotta sitten ilmoitettiin, että rinnastani on löytynyt pahanlaatuinen kasvain, en osannut edes ajatella yksityistä hoitoa. Leikkaukseen en päässyt neljä päivää diagnoosin jälkeen, kuten jutussa haastateltu nainen, vaan kahden viikon jälkeen. Se oli mielestäni erittäin kohtuullinen odotusaika.
Sytostaattihoidot sain yhtä kertaa lukuunottamatta omassa lähisairaalassa, TYKS Vakka-Suomen sairaalan syöpätautien poliklinikalla. Myös kontrollikäynnit hoituivat siellä. Parempaa hoitoa en olisi voinut saada. Henkilökunta on siellä erittäin sydämellistä ja empaattista. Kahvin sijasta tarjottiin tuoremehua ja tehtiin muutenkin kaikki mahdollinen meidän potilaiden hyväksi. Hapettoman näköisiä potilaita ei osunut vastaan, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
Viimeisellä lääkärikäynnillä hoitajalta saamani halaus ja toivotus, ettei näissä merkeissä enää koskaan nähtäisi, nostattaa kyyneleet silmäkulmiin vieläkin. Olen erittäin kiitollinen saamastani erinomaisesta julkisesta hoidosta. Tukka tosin lähti, mutta en jaksa uskoa, että yksityinen hoito olisi säästänyt minut siltä.
Otsikolla Ostin uuden elämän varustetussa jutussa liikutaan vaarallisilla vesillä. Kaikki syövät ja sairaudet eivät taltu, vaikka pistäisi tiskiin miljoona euroa. On turha lietsoa kuvitelmaa, että rikkaille kaikki on mahdollista. Suomessa julkinen terveydenhuolto on onneksi niin korkeatasoista, että siellä tehdään varmasti kaikki mahdollinen potilaiden auttamiseksi. Riippumatta potilaiden varallisuudesta.
Helsingin Sanomien juttusarjassa oli haastateltu myös 2000-luvun alussa avioitunutta paria, joka oli vuosien kuluessa laittanut 20 000 euroa lapsettomuushoitoihin. Se olisi heidän mielestään ollut pieni hinta uudesta elämästä. Lapsi on aina suuri ihme. Tämän parin kohdalla ihme ei valitettavasti toteutunut.
Merja Halinen
Toimittaja