Neljä vuosikymmentä on ihmisen elämässä kohtuullisen pitkä aika. Tuon ajan olen saanut olla tekemässä osaltani Uudenkaupungin Sanomia – välillä tosin muutaman vuoden myös Turun Sanomia. Aloitin aikanaan opiskelijana tämän lehden toimitusharjoittelijana. Sitten jatkoin toimittajana ja Turun Sanomien aluetoimittajan tehtävän jälkeen Uudenkaupungin Sanomien toimituspäällikkönä. Päätoimittajana olen ollut runsaat kaksi vuosikymmentä.
Neljän vuosikymmenen aikana on tapahtunut paljon paitsi lehdessä ja lehtitalossa myös Uudessakaupungissa, Vakka-Suomessa ja koko Suomessa. On ollut erinomainen etuoikeus olla mukana tässä muutoksessa, olla pieneltä osalta siihen vaikuttamassakin ja olla kertomassa kaikesta lehden lukijoille. Vanhasta testamentista löytyy viisas eletyn elämän arviointi: ”Parasta se on ollut, kun se työtä ja vaivaa on ollut”. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Lehden tekeminen ei ole ollut aina eri syistä ihan helppoa. Kiire tuo siihen omat sävynsä, samoin eri tahojen toiveet – vaatimukset ja painostuskin – jotka usein kohdistuvat juuri päätoimittajaan. Valtavan mielenkiintoista, vaihtelevaa ja antoisaa se kuitenkin kaikesta huolimatta on ollut.
Lehden teknisessä valmistamisessa on tapahtunut suuria muutoksia neljän vuosikymmenen kuluessa. Aloittaessani työni toimittajien jutut ladottiin lyijykirjaimin, sitten siirryttiin valoladontaan ja jo pitkään ovat olleet käytössä sähköiset välineet. Painetun paperilehden rinnalle on tullut digilehti ja sähköinen tiedonsiirto saa jatkossa varmasti yhä uusia muotoja. Kaikkien muutosten keskellä lehden sisältö on säilyttänyt ja säilyttää keskeisen asemansa ja merkityksensä. Toimituksen tekemät jutut ja muu materiaali sekä ilmoitukset ovat se vahva ydin, jonka varassa lehti palvelee lukijoitaan jatkossakin – olkoon sen tekninen ilmestymismuoto mikä tahansa. Tällä linjalla 125-vuotias Uudenkaupungin Sanomat jatkaa tulevaisuudessakin.
Haluan tässä yhteydessä kiittää kauniisti kaikkia lukijoita yhteisestä taipaleesta – onpa se sitten ollut vuosikymmenien mittainen tai vasta alkanut. Haluan kiittää kaikesta palautteesta – onpa se sitten ollut myönteistä ja kannustavaa tai kielteistä ja kriittistä. Haluan kiittää myös kaikesta kanssakäymisestä vuosikymmenien varrella – onpa se sitten tapahtunut henkilökohtaisesti tai puhelimen, sähköpostin tai muiden teknisten välineiden välityksellä.
Vuoden vaihtuessa ja työn vaihtuessa eläkeaikaan on hyvä siteerata lopuksi Helsingin yliopiston perinteisen almanakan toivotusta vuoden alkaessa: ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!”
Matti Jussila
Päätoimittaja