Elämme keskellä jatkuvaa muutosta. Joskus näyttää siltä että se on ainoa pysyvä asia. Juuri kun sodanmuistot alkavat olla kaukana takana ja keskellämme vielä elävän veteraanipolven viimeisetkin ovat poistumassa ja mieli on turvallinen, sota jossakin tarpeeksi kaukana meistä. yht`äkkiä olemmekin tilanteessa että venettämme keikutetaankin ankarasti. Jotkut yrittävät rauhoitella meitä ja vakuuttaa ` ei se meitä koske, ei hätää. Samanaikaisesti kuitenkin rajojamme kolkuttelee joukko pakolaisia etsien turvapaikkaa ja vanhemman väen muistoissa alkavat elää vuosikymmenten takaiset asiat, jota vielä nykyinen talouslama ruokkii ja toivon kipinöitä on vähänlaisesti.
Tällaisen aikana etsitään lujaa maata jalkojen alle jotain joka kestää ja pysyy. Tuntuu siltä, että tämän joulun alla lähimmäisyys on astunut uudella tavalla kuvaan.
Olemme heränneet huomaamaan toistemme arvon ja sen että loppujenlopuksi varsin pienillä asioilla voi luoda hyvää ja synnyttää lähimmäisessä iloa ja mielihyvää.
Vaikka tuollaiset seikat saattavat tuntua pieniltä ja mitättömiltä tämän maailman suurten ongelmien keskellä, niin jokainen pienikin hyvä teko on liikettä vastavirtaan ja valoa pimeyteen.
Piispa Kortekangas kertoi kerran miehestä lomalla etelässä. Oli päiväsiestan aika ja mies makasi katoksen suojassa katsellen merelle. Äkkiä hänen katseensa osui pieneen poikaan vesi rajassa. Poika kumartui tavan takaa ja poimi jotain hiekasta ja heitti veteen. Miehen uteliaisuus heräsi ja hän käveli pojan luo.
– Mitä sinä oikein teet, hän kysyi.
Poika selitti; on ollut nousuvesi ja se on nostanut simpukoita rannalle.
– Nyt laskuveden aikana aurinko kuivattaa ne ja ne kuolevat. Siksi tulen tänne ja heitän niitä takaisin, että ne eläisivät.
– Mieletön homma, sanoi mies
– Sehän toistuu joka päivä ja tällaisia rantoja on tuhansia kilometrejä, mitä tuo auttaa?
Poika kumartuu, ottaa simpukan käteensä ja heittää veteen:
– Auttoi se ainakin tuota, hän sanoo.
Pysyvyyttä keskellämme edustavat myös perinteet. Joulun aika on niitä täynnä. Tärkeintä on kuitenkin muistaminen ja välittäminen, sillä rakkaus tekee kohteestaan arvokkaan. Pienen pojan logiikka auttaa siihen.
Lassi Stenman