Ennen vanhaan uskottiin, että linnut muuttavat talveksi Lintukodoksi kutsuttuun paikkaan. Kurjet kävivät siellä sotaa pienoiskokoisten lintukotolaisten kanssa. Täysikokoisia ihmisiä Lintukotoon ei olisi mahtunutkaan, sillä taivaankansi kaartui siellä liian alas heidän seistä suorana.
Sorsilla sen sijaan oli Lintukodossa lokoisat oltavat, näkihän sen kuinka pulskina ja hyvässä kunnossa ne keväällä palasivat. Mikäpä siinä ollessa, kun Lintukodossa oli aina lämmintä.
Mitähän mahdettiin ajatella linnuista, jotka jäivät lajitovereistaan jälkeen ja yrittivät sinnitellä talven Suomessa? Ehkä niitä pidettiin samanlaisina jääräpäinä kuin metsoa, jonka kerrottiin uhitellen tokaisseen syövänsä mieluummin vaikka neulasia kuin lähtevänsä muuttomatkalle. Ja niin se tekee tänäkin päivänä.
Tuskinpa monikaan lintu oikeasti on itsepäinen jäärä. Suomeen jäämiseen voi olla monta muuta syytä. Sorsalinnuilla muuttoajoissa on muutenkin paljon vaihtelua, koska niiden ravinto ei lopu kesken. Niin kauan kuin jostain löytyy vielä sulaa vettä, sorsat ja joutsenet pärjäilevät.
Syystalvella uutisiin pääsee aina jostakin päin Suomea löydetty loukkaantunut joutsen, joka ei ole vammojensa vuoksi pystynyt seuraamaan tovereitaan muuttomatkalle. Vesien jäätyessä rampa lintu on mennyttä, elleivät ihmiset puutu asiaan. Lintuhoitolat täyttyvätkin joutsenista taas, kun talvi vihdoin tulee.
Muutkin vesilinnut viivyttelevät pitkään etenkin täällä rannikon tuntumassa. Pitkälle talveen voi nähdä esimerkiksi sinisorsia, telkkiä ja isokoskeloita.
Joukosta voi bongata epätavallisiakin viivyttelijöitä. Tänä talvena helsinkiläisessä puistolammikossa asustelee sinisorsien joukossa pikkuruinen tavi, joka näyttää olevan ihmisiä kohtaan yhtä peloton kuin muutkin pullasorsat. Tavallisesti tavit muuttavat pois jo elo-syyskuussa.
On kiehtovaa arvailla, mikä mahtaa olla tomeran talvitavin tarina. Se näyttää terveeltä, mutta ehkä se loukkasi siipensä juuri muuttoaikaan ja joutui jäämään sinisorsien seuraan. Tai ehkä se on kasvanut sorsapoikueessa ja leimaantunut niihin. Ei ole kovinkaan epätavallista, että eri sorsalajien untuvikot menevät sekaisin ja seuraavat väärää emoa.
Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 11.12.2014 julkaistusta lehdestä