Itämeri tasapainottelee meren ja järven välimaastossa. Joulukuun puolivälin suolapulssi on tehnyt siitä vähän merellisemmän, mutta vaikutus on väliaikainen. Viime vuosikymmeninä Itämeri on alkanut yhä enemmän muistuttaa järveä.
Rannikolla asuvalle Itämeri voi tuntua maailman tavallisimmalta asialta, mutta maailman mittakaavassa se on poikkeuksellinen lampare. Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Siinä kohtaavat meri- ja järvilajit, arktiset ja lämpimän veden elävät. Kaikki elävät enemmän tai vähemmän sietokykynsä rajoilla.
Meri- ja järvilajien suhde riippuu kunkin alueen veden suolapitoisuudesta. Se on alituisessa muutoksessa. Makeaa vettä virtaa Itämereen joista, kun taas meriveden tulo on kapeiden Tanskan salmien varassa.
Suuria määriä merivettä Itämereen päätyy suolapulssien aikana. Ainoastaan aivan tietyissä sääoloissa Pohjanmereltä tulee voimakkaita virtauksia. Painava suolainen vesi uppoaa meren pohjaan ja hapettaa samalla syvänteitä, joissa vesi ei muuten juuri pääse vaihtumaan. Samalla koko meren suolapitoisuus nousee.
Joulukuun puolivälissä tapahtunut suolapulssi oli ensimmäinen laatuaan yhteentoista vuoteen. Vielä 1950-luvulla pulsseja tapahtui ryppäinä monta kertaa vuosikymmenessä. Ne ovat harvinaistuneet. Itämerestä on tullut yhä enemmän suuren järven kaltainen.
Suolaista vettä vaativat merikalat, kuten turska, ovat sitä mukaa harvinaistuneet, kun taas kuhan ja hauen kaltaiset järvikalat ovat hyötyneet suolan vähenemisestä, rehevöitymisestäkin.
Miksi suolapulssit sitten ovat vähentyneet? Varmaa vastausta siihen eivät osaa antaa asiantuntijatkaan. Ilmeisesti Itämeren tuulten ja virtausten suuntiin vaikuttavat Atlantin sääilmiöt ovat viime vuosikymmeninä pysyvästi muuttuneet. Syylliseksi epäillään ilmastonmuutosta.
Lämpenevästä Atlantista haihtuu myös enemmän vettä, joka näkyy runsaampina sateina täällä Itämeren rannikolla. Itämereen entistä vuolaammin virtaava makea jokivesi ei tilannetta ainakaan auta.
Kalastajalle Itämeren makeutuminen voi olla hyväkin uutinen, riippuen suosikkikalansaaliista. Järvikalat saattavat olla runsastumaan päin. Silakkakaan ei näytä pahastuvan. Sen sijaan turskan ja kampelan kaltaiset merikalat ovat hupenemassa.
Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 30.12.2014 julkaistusta lehdestä