Tämän kirjoituksen otsikko saattaa tuntua hämmentävältä ja häkellyttävältäkin. Se sai ainakin minut miettimään monenlaista, kun luin tämän sanoman sisältävän otsikon Sotainvalidien Veljesliiton tiedotteesta.
Tuossa tiedotteessa kerrottiin, että sotainvalideja on jäljellä keskuudessamme enää runsaat 4000. -Itsenäisyyspäivä nostaa heidän mieliinsä sekä kiitollisia että synkkiä tunteita. Vaikka itsenäisyys säilytettiin, sota hävittiin. Moni heistä kertoo mielellään selviytymisestään sodassa – hyökkäyksistä, pelosta, koti-ikävästä, ryssävihasta, haavoittumisesta ja toipumisesta. Nämä miehet ovat kokeneet naapurimaan uhittelun konkreettisemman kautta, todetaan tiedotteessa.
Teksti on tietenkin karua, mutta samalla luonnollisesti täyttä totta näiden miesten kohdalla. He ovat maksaneet henkilökohtaisesti kovan hinnan tämän maan vapaudesta ja itsenäisyydestä. Sama koskee tietenkin myös suurta sotaveteraanien joukkoa, joka sekin tosin vähenee kiihtyvässä tahdissa.
Oman veljesliittonsa sotainvalidit perustivat jo vuonna 1940 pitämään huolta heistä itsestään sekä heidän puolisoistaan ja leskistään. Sotainvalidien leskiä ja puolisoita onkin elossa edelleen noin 11 000.
On todella tärkeää, että sotainvalidit ja koko veteraanisukupolvi ovat saaneet viime vuosikymmeninä elää sellaisessa Suomessa, jossa heitä ja heidän ponnistelujaan ja uhrauksiaan arvostetaan. Se on tärkeää erityisesti siinäkin tapauksessa, että tämä tänään vietettävä itsenäisyyspäivä on joidenkin kohdalla se viimeinen. Veteraanisukupolvi ansaitsee meidän kaiken mahdollisen kunnioituksemme ja myös aineellisen avun. Esimerkiksi sotainvalideista 80 prosenttia asuu yhä kotona, joten Veljesliiton kotiin tuoman avun merkitys on heille suuri, kuten liiton tiedotteessa todetaan.
Seitsemänkymmentä viisi vuotta sitten osa veteraanisukupolvesta oli rintamalla, sillä Suomi oli sodassa, kun suuri Neuvostoliitto oli viikko aikaisemmin ”hyökännyt röyhkeästi” – kuten silloin suoraan sanottiin – pienen naapurinsa kimppuun. Silloin moni suomalainen saattoi ajatella ja pelätä, että itsenäisyyspäivä voi olla viimeinen. Ei onneksi ollut. Suomalaiset ovat sen jälkeen saaneet viettää monta kymmentä itsenäisyyspäivää vapaassa ja vauraassa maassa, jonka hyvinvoinnin perustan tuo sama veteraanisukupolvi rakensi.
Tänä itsenäisyyspäivänä meidän on syytä olla kiitollisia tästä kaikesta. Onpa itsenäisyyspäivä sitten kohdallamme viimeinen tai yksi lisälenkki pitkässä ketjussa.
Matti Jussila
Päätoimittaja