Elämämme maailmassa, jossa asioiden pitää tapahtua mieluiten heti, tässä ja nyt. Tieto kulkee internetissä reaaliajassa ja uutiset vanhenevat nopeasti. Mitä käyttöä on historialla ja menneisyydellä? Mihin tarvitsemme museoita?
Uudenkaupungin museo on perustettu jo vuonna 1895. Guggenheimin kaltaiset museohankkeet saavat laajalti julkisuutta, mutta ihmisten kulttuurisen hyvinvoinnin kannalta yhtä arvokkaita ovat kaupunkien ylläpitämät yleismuseot ja pienet kotimuseot.
Museo on sana, jolla on ristiriitainen kaiku. Joillekin se merkitsee menneisyyteen jumittumista, toisille taas avainta ymmärtää nykyisyyttä.
Säästöt ovat vaikeuttaneet monien museoiden toimintaa. Onneksi Uudessakaupungissa arvostetaan paikalliskulttuuria pirteästi vaalivaa museota. Tulevaisuus on kiinni paitsi päättäjien suosiollisuudesta myös siitä, miten museo onnistuu houkuttelemaan kävijöitä.
Näyttelyt vetävät väkeä, jos ne sammuttavat ihmisten nostalgian janon ja antavat näkökulmia yksityiseen ja yleiseen historiaan. Tähän asti tässä tavoitteessa on onnistuttu loistavasti, joten ei ole syytä epäillä, etteikö näin tapahtuisi jatkossakin.
Museot yhdistävät sukupolvia. Ne eivät ole paikkoja, jossa käyvät vain eläkeläiset tai kulttuurifriikit. Esimerkiksi isovanhemmat voivat valaista siellä lapsenlapsilleen omien esivanhempiensa aikakautta.
Museo on kaupungin yhteinen muisti. Uudessakaupungissa 120 vuotta toimineen museon kokoelmat ovat laajat ja siellä on myös mittava valokuva- ja negatiiviarkisto.
On jotenkin nurinkurista, että ulkomaan matkoilla moni kehuu käyneensä museossa vaikkapa Barcelonassa, Lontoossa tai Tallinnassa. Kotikulmilla museon ovi jää jostain syystä avaamatta, vaikka elämys voi olla vähintään yhtä hohdokas ja mieleenpainuva.