Itsenäisyyspäivän pääkirjoituksessaan 6.12.2014 Uudenkaupungin Sanomat käsitteli kuntien itsenäisyyttä, jonka lehti totesi olevan uhattuna. Asiassa on vinha perä.
Kuntien itsehallintoa pidetään vahvana. Puheenvuoroissa ei kuitenkaan tule esiin kuntien identiteetin muutos, mikä on tapahtunut erityisesti kuluvalla vuosituhannella.
Kuntien itsehallinnolla on pitkät perinteet. Vuoden 1869 kirkkolaissa kirkko sai itsenäisen aseman valtioon nähden, kunnat erotettiin seurakunnista ja koululaitos kirkosta. Asetus kunnallishallinnosta oli annettu 1865.
Kunnallinen itsehallinto oli demokratian vahva kulmakivi. Yhteiskunnan toiminnot ja sääntelyt olivat nykyisiä yksinkertaisemmat. Johtajan persoonalla oli merkittävä vaikutus. Luottamus oli keskeisin yhteisöä koossa pitävä voima.
Muutos on johtanut yhä vaikeammin hallittaviin kokonaisuuksiin. Päätöksentekijöiden on otettava huomioon yhä lukuisampien lakien kirjo.
Kunnallinen itsehallinto on rapautunut vallan ulkoistuksen myötä liikelaitoksille, osakeyhtiöille ja ylikunnallisille toimijoille. Yhä mittavammat hallinto- ja rakenneuudistukset järisyttävät kuntakenttää, missä kuntien tehtävät ja rahojen pääosa siirtyvät kasvottomille organisaatioille.
Perustuslaissa ja kansainvälisoikeudellisesti turvattua kuntien asemaa valtio rajoittaa jo nyt poliittisin ja taloudellisin keinoin.
Itsehallinnon nimissä politiikan uskotellaan käyvän yli lain kunnioituksen. ”Kittilän lakia” sovelletaan monissa kunnissa.
Kuntalaisella on perustuslain mukaan oikeus hyvään hallintoon, jonka tärkeitä takeita ovat avoimuus ja julkisuus. Yksi tae on virkamiehen vastuu virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Vastuu koskee myös eräitä luottamushenkilöitä.
Tehtävien ja resurssien sekä päätöksenteon ristipaineessa kriisikuntien määrä kasvaa. Luottamus päättäjiin hupenee.
Perustuslain suojan tarkastelussa olisi keskiöön otettava kuntalainen eikä vallasta riisuttu kunta.
Kuntien taloutta tulisi saada valvomaan ”Kuntatalouden tarkastusvirasto”. Kuntien päätöksentekoa tulisi voida valvoa ja tarvittaessa siihen puuttua kuntien ulkopuolelta.
Hannu Luotola
kirjoittaja on
uusikaupunkilaislähtöinen