Kotihiiriä ja maailmankansalaisia

0
tuulihaukka
Tuulihaukka ei ole vain suomalaisten peltomaisemien erikoisuus. Tämä yksilö on kuvattu Madeiralla, 600 kilometrin päässä Afrikan rannikosta.

Maija Karala
Toiset eläimet elävät niin pienillä alueilla, että yhden kauppakeskuksen rakennustyömaa riittää pyyhkäisemään ne maailmankartalta. Toisia voi tavata monelta mantereelta. Mikä tekee yhdestä lajista kosmopoliitin ja toisesta paikallisen?

Suomessa on ainakin kahdeksan sellaista eläinlajia, joita ei ole tavattu mistään muualta maailmasta.  Harva on koskaan kuullutkaan ikiomista eläimistämme. Ne ovat pieniä, huomaamattomia ja huonosti tunnettuja. Tyypillinen tapaus on puolisenttinen täplikäs perhonen, jolla ei ole sen kummempaa nimeä kuin Elachista saarelai.

Hyönteistutkija Esko Saarelan mukaan nimensä saanut perhonen löytyi popsimasta sormisaran lehtiä Tampereen Hervannasta. Se nimettiin vasta vuonna 2010.

Pystykotelokoin lisäksi Suomelle ainutlaatuisia ovat yksi kääriäisiin kuuluva perhonen, kaksi pistiäistä ja kolme hämähäkkiä. Kotoperäinen on tietenkin myös saimaannorppa, jota ei lueta omaksi lajikseen, vaan Itämeren norpan alalajiksi.

Näille pienellä alueella eläville eläimille on yhteistä, että ne ovat tarkkoja elinympäristönsä suhteen ja huonoja vaeltamaan pitkiä matkoja. Niille seuraava kelvollinen asuinpaikka on niin kaukana vihamielisen maaston takana, ettei yksikään eläin sinne elossa selviä.

Toisessa ääripäässä on eläimiä, jotka sopeutuvat monenlaisiin ympäristöihin ja matkaavat helposti pitkien taivalten taakse. Kuten odottaa sopii, monet ovat lintuja.

Vaikuttava kalasääski on maailman laajimmalle levinneitä eläimiä. Sen voi tavata kaikilta mantereilta Antarktista lukuun ottamatta. Missä vain on matalia ja kalaisia vesiä, siellä on sääksiä.

Pienemmätkin linnut osaavat. Esimerkiksi talitiaisia, västäräkkejä ja tuulihaukkoja voi tavata kolmelta eri mantereelta. Euroopan lisäksi ne ovat valloittaneet osia Afrikasta ja Aasiasta, valtamerten saariakin.

Kotihiiret ovat usein suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon, voihan niiden kohtaloksi koitua jo pienikin muutos. Toisaalta ne on myös helppo pelastaa: pienen alueen suojelu riittää. Kun laajalle levinnyt eläin on kaikkialla pulassa, ovatkin hyvät neuvot kalliit.

Juttu löytyy myös 22.01.2015 julkaistusta lehdestä