Toivo on yksi tärkeimpiä elämää ylläpitäviä voimia. Tämän tietää jokainen yllättävän kriisin kohdannut, vakavasti sairastunut tai tapaturman uhri.
Toivon energisoiva vaikutus ei koske ainoastaan ihmisiä, vaan myös yrityksiä, kaupunkeja ja yhteisöjä. Myönteinen, luottamuksen ilmapiiri luo kasvualustan kukoistavalle bisnekselle, kehittyvälle kaupungille ja ihmisten väliselle vuorovaikutukselle.
Kuulostaako tämä jonkun takavuosien positiivisuusgurun luennolta? Ainakaan moinen höpötys ei sovi kaiken nähneen kyynisen toimittajan suuhun. Tai ehkäpä sittenkin.
Me toimittajat kuulemma kirjoitamme mielellämme aina vaan negatiivisista asioista. Ei pidä paikkaansa. Voin vakuuttaa, että näinä yt-neuvottelujen aikoina paikallislehden toimituksessa janotaan uutisia yritysten investoinneista, työpaikkojen lisäyksistä tai tilauskantojen elpymisestä.
Jotenkin vain nämä hyvät uutiset eivät aiheuta samanlaisia tunnemyrskyjä kuin ikävät uutiset. Olisihan se outoa, jos autotehtaan viimeaikaiset ilmoitukset tuotantomäärien hurjasta kasvusta innostaisivat ihmisiä Uudenkaupungin kaduilla tuulettamaan samaan tapaan kuin Korihaiden voitto kotipelissä.
Tunteiden revittely ei kuulu vakkasuomalaiseen tyyliin muualla kuin urheilukisoissa: voimme ilon hetkellä hiljaa hyristä, mutta kannattaako sitä riemua tuttujen saatikka tuntemattomien kanssa jakaa.
Keskustelin seutukunnan ilmapiiristä äskettäin erään paikallisen yrittäjän kanssa. Hän harmitteli negatiivisuutta ja toivoi hyvien signaalien löytävän paikkansa sanomalehden palstoilta.
Lehden sisällöllä on vaikutusta mielialoihin. Mutta jäävätkö positiiviset uutiset vaikkapa yrityselämästä lukijoiden mieliin lupauksina paremmista ajoista? Toivottavasti.
Pitkään jatkunut yleinen talouden taantuma on saanut niin yritykset kuin kuluttajatkin varovaisiksi. Pankit toivovat yrityksiltä rohkeutta toteuttaa investointeja, jotka loisivat työpaikkoja.
Asuntokauppa käy hiljaisesti, mutta siihenkin on syynsä. Pätkätyöt jarruttavat ostointoa ja pankit ovat itsekin varovaisia: määräaikaisella työsuhteella asuntolaina harvoin heltiää.
Vakka-Suomessa on koettu aikoja, jolloin positiivisuus on ollut todella kovalla koetuksella. 1990-luvulla Uudenkaupungin työttömysprosentti nousi 34 prosenttiin.
Jos rankimpien rakennemuutosten vuosina saatiin luotua toivon ilmapiiri, pitää sen onnistua nytkin. Toivo antaa uskoa tulevaisuuteen
Uudessakaupungissa ei ole vaikeaa tällä hetkellä tunnustaa tosiasioita, sillä ne ovat monin tavoin positiivisia. Hitto vieköön, täällä on todella syytä optimismiin: työttömyys on alhaisempi kuin aikoihin, väkiluku nousee, monilla yrityksillä pyyhkii hyvin ja kaupungin korisjoukkuekin porhaltaa sarjan kärjessä.
Eija Eskola-Buri
Vt. päätoimittaja