Mäkiviikon Innsbruckin osakilpailua seuratessani tajusin, että olen asunut jo vuoden Uudessakaupungissa. Muistan hyvin kuinka kuuntelin vaikeissa keleissä hypättyä kilpailua radiosta matkalla Jyväskylästä Uuteenkaupunkiin. Olin viettänyt jo muutaman yön uudessa kotikaupungissani, mutta varsinainen muuttokuorma seurasi silloin perässäni.
Tuolloin tämä osa maata oli minulle vielä varsin tuntematon, vaikka saman maakunnan toisesta kolkasta olenkin kotoisin. Korihait, Jää-Kotkat, Uudenkaupungin rauha, autotehdas ja Janos Valmunen. Toki myös sijainti ja se, että kaupunki on nimestään huolimatta melko vanha, olivat tiedossani, mutta siinä taisi olla kaikki, minkä tiesin tästä kaupungista.
Vaasassa opiskelleena osasin arvata, että meren rannalla tuulee usein ja se on osoittautunut todeksi. Myös vähälumiseen talveen osasin varautua, mutta Keski-Suomen laduilla parina aiempana talvena hiihtäneelle luonnonlumien puuttuminen on ollut paha takaisku.
Kuten jo vajaa vuosi sitten ensimmäisessä kirjoituksessani tällä palstalla totesin, olen viihtynyt täällä hyvin. Silloin minulla oli takanani yksi kuukausi Uudessakaupungissa, nyt vuosi. Tässä ajassa olen oppinut kulkemaan sujuvasti kaupunginosasta toiseen, vaikka valitettavan usein työkeikat keskittyvät taajama-alueen sisäpuolelle.
Pienen kaupungin hyvät ja huonot puolet huomaa tässä työssä helposti. Samojen ihmisten kanssa saa olla tekemisissä tämän tästä. Toisaalta se on hyvä, että asiaan kuin asiaan löytyy tuttu ja turvallinen haastateltava, mutta asiantuntijoita ei ole koskaan liikaa.
Harrastusmahdollisuuksia täältä löytyy kaupungin kokoon nähden mukavasti. Pikku hiljaa olen myös oppinut näitä mahdollisuuksia hyödyntämään, vaikka edelleen jämähdän turhan usein television ääreen työpäivän päätteeksi.
Joiltakin internetin keskustelupalstoilta on saanut lukea, että uusikaupunkilaiset olisivat muka sisäänpäin lämpeneviä ja töykeitä muita ihmisiä kohtaan. Keskustelupalstoilla harrastetaan paljon provosointia ja tietyllä ihmistyypillä on jostain syystä taipumus haukkua omaa asuinpaikkakuntaansa, vaikka ei olisi koskaan muualla asunutkaan.
Minä en ole näille kirjoituksille löytänyt totuuden siementä, eikä kaikkea netistä löytyvää pidä muutenkaan uskoa. En ole kaikkein paras tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta olen siinä kuitenkin Uudessakaupungissa onnistunut, joten eiköhän siihen pysty moni muukin.
Sitä mäkihyppyä oli muuten mukava kuunnella, sillä yhden kierroksen kilpailuksi typistyneen kilpailun voitti Anssi Koivuranta. Vuotta myöhemmin hän oli samassa kilpailussa sijalla 42. Paljon voi muuttua vuodessa.