Ilman saastuminen ja ilmastonmuutos ovat aikamme suurimpia haasteita. Pyrkiminen eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä on pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti järkevää. Näistä syistä uusiutuvaan energiaan pohjautuvien energian tuotantomuotojen pohtiminen on kannatettavaa niin yksittäisen talouden, kunnan kuin valtion tasolla.
Tuulivoiman lisärakentamisen kohdalla suurin ongelma on lainsäädännön jälkeenjääneisyys. Ilman selkeitä lakeja ja asetuksia aiheesta on tullut taistelutanner, jossa joutuvat sotimaan niin tavalliset kuntalaiset, viranhaltijat kuin päättäjätkin. Kun tuulivoimatuotannon voitot valuvat energiayhtiöiden ja sijoitusryhmittymien taskuihin, eivät edes aina suomalaisten, ja paikallisille asukkaille jää käteen vain rajusti muuttunut maisema sekä huoli terveydestä, elinkeinosta ja kodin arvosta, niin ei ihme, että tuulivoima kuumentaa tunteita. Haittakorvausten määrääminen tuulivoimayhtiöille ja niiden suuntaaminen tuulivoimalan läheisyydessä asuville voisi olla yksi keino lisätä tuulivoimamyönteisyyttä.
Se, että Uudessakaupungissa valmistellaan koko kunnan alueen kattava tuulivoimayleiskaava, on Suomessa uutta ajattelua. On ymmärrettävää, että viranomaiset haluavat käyttöönsä työkalun, jonka avulla tuulivoiman rakentamista kunnassa voidaan ohjata ja säädellä. Tämä on pitkälti myös kuntalaisten etu, sillä kaava myös estää tuulivoiman rakentamisen muille kuin kaavaan merkityille alueille.
Tuulivoimayleiskaava on iso, pitkälle tulevaisuuteen ulottuva päätös. Olisi suotavaa, että päätöksestä syntyisi mahdollisimman laaja yksimielisyys. Lisäksi tulisi huomioida muutkin uusiutuvan energian muodot ja niiden hyödyntämismahdollisuudet Uudessakaupungissa.