Eteläiseenkin Suomeen on vihdoin saatu lunta. Voi melkein kuulla hiirien, myyrien ja päästäisten huokaavan helpotuksesta: vihdoin suojaa pöllöjen ja haukkojen armottomalta katseelta!
Lumikerroksen alla pikkunisäkkäiden on hyvä liikkua. Pakkanenkaan ei sinne yllä, sillä vastasatanut lumi eristää melkein yhtä hyvin kuin vuorivilla. Pikkuruisten päästäistenkään ei tarvitse enää pelätä paleltumista.
Itse lumikerroskaan ei ole eloton. Lumeen alkaa pian kasvaa pieni ravintoverkko, joka tuo yllättävän paljon mieleen järven. Vettähän lumikin tietenkin on.
Lumessa alkaa kasvaa mikroskooppisia leviä. Suomen talvissa levät eivät yleensä pääse ylenmäärin runsastumaan, joten niitä ei yleensä paljain silmin valkeudesta erota. Sen sijaan vuorilla, missä lumilaikkuja säilyy läpi kesän, ovat aurinkoiset kesäpäivät otollisia levien kasvulle. Lumesta voi tulla kauttaaltaan vaaleanpunaista ”vesimelonilunta”.
Värin aiheuttava levä kuuluu kyllä väristään huolimatta viherleviin. Punainen astaksantiini, sama väriaine kuin tomaateissa, suojaa sitä uv-säteilyltä. Lumessa kirkkaan auringon alla säteilyä on helposti haitaksi asti.
Levää saapuvat syömään monenlaiset alkueliöt ja pienet eläimet. Keväthangessa liikkuu mikroskooppisia sukkulamatoja ja rataseläimiä, mutta myös isompia otuksia, kuten lumikorentoja, lumivaaksiaisia ja hyppyhäntäisiä. Niiden suonissa kiertää pakkasnestettä, jonka ansiosta ne voivat ulkoilla lumen pinnalla muutaman asteen pakkasessakin.
Näiden lumieläinten kanssa on parasta olla varovainen, sillä pelkkä paljaalle kämmenelle nostaminen voi riittää tappamaan ne lämpöhalvaukseen.
Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 5.2.2015 julkaistusta lehdestä