Näin tuoreena eläkeläisenä on herkistynyt seuraamaan puheissa ja kaikissa mahdollisissa medioissa eläkeläisjuttuja. Hämmästyttää ja kummastuttaa.
Ihan kuin olisi joku ufo erillisellä planeetalla. Oma rotunsa kummallisia hiippailijoita, joista ei nyt niin tartte enää välittää. Ei, vaikka meitä on jo 1,4 miljoonaa.
Varsinainen vitsi oli Hesarissa (12.2.2014) pääkirjoitussivulla, jossa harvoin vitsejä viljellään. Pääkirjoitustoimittaja Teija Sutinen kaipaili jo otsikossa suurilta ikäluokilta viimeistä palvelusta.
Suurten ikäluokkien sanastossa viimeinen palvelus tarkoittaa hautajaisia. Sen me jokainen tulemme omalla ajallamme tekemään ikäluokasta huolimatta.
Jutun lukemalla selvisi, että joukkoitsemurhaa Sutinen ei suosittele. ”Suuret ikäluokat kulkevat läpi Suomen lähihistorian meluten mennessään….Vielä on yhden palveluksen vuoro.
Olisi hyvä meidän nuorempien kannalta, jos suuret ikäluokat saisivat omalla painoarvollaan puristetuksi esiin odotettavissa olevan julkisen vanhustenhoidon minimitason. Millaisiin palveluihin on oikeus, kun vanhusmäärä tästä vain kasvaa.”
Aika yksinkertaisiin asioihin olisimme valmiita tyytymään. Kuvittelisin. Kuivat vaipat, maukas ruoka, raitista ilmaa kerran päivässä, ulkoilu kerran viikossa, ei huumetokkuraa liialla lääkityksellä. Tiivistettynä: normaali ihmisarvoinen kohtelu hamaan hautaan.
Sitä tuskin saadaan. Suurin osa vuosista mennee omalla painollaan, mutta jo tilastollisesti ne kaksi viimeistä ovat viheliäiset: Ambulanssi, terveyskeskus, päivystys, erikoissairaanhoito, terveyskeskuksen vuodeosasto, kotiutus, kotipalvelu kaksi päivää, uusi kaatuminen, ambulanssi, terveyskeskus, päivystys jne.
Ihminen, joka ei koskaan aikaisemmin ole päässyt ambulanssiin, saa kyllä kyydistä kiintiönsä täyteen viimeisinä elinvuosinaan, maksoi mitä maksoi.
Sitä odotellessa henkilökohtaisesti suurin yllätys oli vuoden alusta tupsahtanut ikioma Eläkeverokortti. Bruttotulot tippuu, mutta veroprosentti nousee. Puhumattakaan lisäansiosta, tästäkin tarinasta, napsahtaa yhteiseen kassaan 49 prosenttia veroa.
Näin se kuulemma menee ihan laillisesti, sillä töissä saat vähennyksiä, eläkkeellä et. Joten siunattuun loppuun asti jokainen eläkeläinen maksaa veroja.
Ei siis mitään syytä tuntea ja myöntää olevansa yhteiskunnan elätti. En ole kestävyysvaje, huoltosuhteen kuluerä enkä suurten ikäluokkien eläkepommi tai pummi. Olen iloinen veronmaksaja, joka olettaa saavansa vastineeksi tarvitsemansa palvelut.
Leena Huittinen
toimittaja, eläkkeellä