Luonto
Maija Karala
Sorsien, lokkien ja muiden vesilintujen näkee usein seisoskelevan muina jäällä paukkupakkasessa tai kylmän veden liplattaessa varpaita vasten. Ne saattavat jopa nukkua koko yön samoilla hyytävillä jalansijoillaan. Miten ihmeessä ne siihen pystyvät?
Jos ihminen yrittäisi seisoskella paljasjaloin jäällä, tarvittaisiin ainakin kovaa kivunsietokykyä. Uroteon jälkeen olisikin parasta talsia suoraan lääkäriin paleltumia hoidattamaan. Jäällä vietetystä ajasta riippuisi, saisiko seisoskelija säilyttää kaikki varpaansa.
Hypotermiakaan tuskin olisi kaukana, sillä koko keho menettää lämpöä nopeasti, kun paljas iho on kylmää jäätä vasten. Veden tapaan jääkin johtaa tehokkaasti lämpöä, joten se tuntuu paljon kylmemmältä kuin samanlämpöinen ilma.
Lintuja eivät kuitenkaan vaivaa samat rajoitteet. Niiden jaloissa on ovela lämmönvaihtojärjestelmä. Koivet eivät palellu, vaikka niiden lämpötila voi olla vain muutaman asteen plussan puolella, mutta eivät ne myöskään pääse jäätymään.
Jalkoihin uutta verta vievät valtimot kietoutuvat yhteen ylös virtaavien laskimoiden kanssa. Linnun kehosta tuleva lämmin veri lämmittää kylmää laskimoverta ja jäähtyy samalla itse. Näin lintu menettää hyvin vähän lämpöä siitä huolimatta, että veri kiertää sen kylmien jalkojen kautta.
Useimpien lintujen ruumiinlämpö on 40 asteen tienoilla. Sinisorsalla se voi nousta jopa 43 asteeseen. Jos jäällä nukkuva sorsa yrittäisi pitää myös jalkansa samassa lämpötilassa, urakka kuluttaisi niin suunnattoman määrän energiaa, että se todennäköisesti kuolisi nälkään ennen aamua.
Eikä sorsa välttämättä saisikaan nukkua rauhassa aamuun saakka. Ohuella jäällä se tipahtaisi veteen, koska kuumat jalat sulattaisivat alleen avannon.
Ihmisellä kylmät kädet ja jalat tuntuvat epämukavilta, mutta sorsalla on todennäköisesti aivan mukava olo, vaikka räpylät ovat hädin tuskin plussan puolella. Eläimethän kokevat epämiellyttävinä yleensä sellaiset asiat, joista on niille vaaraa. Voi olla, että sorsan koivet eivät lainkaan tunne kylmää.