Suurpeto riistanhoitajana

0
Ilveksen kita on ketun painajainen.
Ilveksen kita on ketun painajainen.

Luonto
Maija Karala
Ilvekset ja sudet tappavat pienempiä petoeläimiä, jos niitä vain kiinni saavat. Harvoin ne kuitenkaan pienpetoja syövät, vaan jättävät raadot haaskansyöjien iloksi. Miksi ihmeessä? Touhu vaikuttaa äkkiseltään aivan järjettömältä.

Suurpetojen vaikutuksesta elinympäristöihinsä on saatu ensi käden tietoa, kun petoja on toisaalta hävitetty suurilta alueilta, toisaalta ne ovat palanneet seuduille, joilta ne ovat kauan puuttuneet.

Arvokasta tietoa on saatu esimerkiksi Suomen ilveksistä. Niitä ovat tutkineet yhdessä Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen, Jyväskylän ja Tukholman yliopistojen tutkijat. Ilves oli vielä muutama vuosikymmen sitten meillä sukupuuton partaalla, mutta nyt kanta on lähellä kolmea tuhatta tupsukorvaa.

Odottamaton oivallus on ollut, ettei suurpetojen suurin vaikutus suinkaan kulje niiden muonaksi päätyvien kasvinsyöjien kautta. Eniten ne muuttavat maisemaa vähentämällä pienpetoja.

Esimerkiksi ilvekset eivät tunnu sietävän kettuja silmissään. Hämmästyttävää kyllä, tätä kautta ilves itse asiassa nostaa omien saaliseläintensä kantoja.

Metsäjänisten määrä on eteläisessä Suomessa uhkaavassa laskussa. Siellä missä ilveksiä on runsaimmin, jänöjen hupeneminen on pysähtynyt. Kääntyipä niiden määrä paikoin nousuunkin, kun jänöpaistia hamuavien kettujen määrä väheni. Ilves suojaa metsäjänistä, vaikka syö sitä itsekin. Samansuuntainen vaikutus sillä on metsäkanalintuihin. Kauriiden ja peurojen määrää ilves sen sijaan laskee.

Vanhastaan suurpetojen tapa tappaa pienempiään on tulkittu silkaksi verenhimoksi. Tosiasiassa niillä on pienpetojen metsästykseen aivan sama syy kuin ihmisilläkin: riistanhoito.

Miksi ilvekset – tai sudet – eivät sitten syö tappamiaan kettuja ja muita pienpetoja? Ruokaa luonnossa tuskin on ylenmäärin, joten siihen on oltava hyvä syy.

On mahdollista, että ketut jätetään syömättä lois- tai tautiriskin vuoksi. Petoeläimillä on paljon samoja loisia, jotka voivat tarttua lajista toiseen.

Ehkä petoeläimet eivät myöskään maistu hyvältä. Kokeilunhaluiset kokit kuvaavat ketunlihaa sitkeäksi ja kuivaksi. Se vaatii liottamista ja tuntikausien hauduttamista ollakseen syömäkelpoista. Ehkä siinä onkin selitys, miksi nirsona tunnettu ilves jättää kettupihvin sikseen.