Työkaverini kertoi taannoin hänen sukunsa vanhasta kastemekosta. Vaate on säilynyt 1930-luvulta sukupolvelta toiselle alkuperäisenä. Sen tunnearvoa ei voi rahassa mitata.
Kouluikäisille sisaruksen kierrätysvaate ei ole suuri ilon aihe, mutta vauvat eivät valita.
Olen usein hieman hämilläni kuunnellut, kun 1920–30 -luvullla syntyneet naiset muistelevat nuoruutensa asuja kuin entisiä heilojaan. He puhuvat jonkun tietyn leningin kankaasta, väristä ja leikkauksista suurella lämmöllä ja rakkaudella.
Me 1960-luvun lapset muistamme ensimmäiset merkkifarkut. Voi sitä ilon päivää, kun isäni vihdoin heltyi ja sain himoitsemani Beaversin farkut.
Nostalgia on mukava asia, mutta vaatekomeroissa se haisee joskus tunkkaiselta. Omat kaappini pursuilevat aikansa eläineitä housuja, paitoja ja jakkuja.
Noin kerran pari vuodessa teen suursiivouksen ja heitän osan kaappien sisällöstä kierrätykseen tai kaatopaikalle. Joskus joku risainen t-paita saa jatkoaikaa rättinä.
Suomalaiset hankkivat uusia vaatteita ja kodintekstiilejä vajaa 20 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Tänä vuonna vaatekaapeissa saatetaan tehdä tavallista enemmän suursiivouksia, sillä vuonna 2016 tekstiilijätettä ei saa enää sijoittaa kaatopaikoille.
Ollakseni rehellinen en tarvitse niin paljon vaatteita kuin omistan. Vaatteita saa nykyään halvalla, mutta onko se syy kartuttaa jo ennestään runsasta vaatevarastoa? Mitä järkeä on hankkia hetken mielijohteesta puseroa, vaikkakin älyttömän halvalla, jos se jää henkariin?
Martat kehottavat tekemään tänä vuonna vaatevallankumouksen. Arjen sankarit kannustavat paitsi vastuullisuuteen vaatevalinnoissa myös korjaamaan ja kierrättämään.
Norjalaiset muotibloggaajat matkustivat äskettäin Kambodzaan. Vierailut vaatetehtailla ja työntekijöiden kodeissa avasivat heidän silmänsä näkemään, mikä on halpavaatteen todellinen hinta. Ompelijoiden ala-arvoiset työolosuhteet ja elinolot olivat bloggaajille shokki.
Olen joskus pyöritellyt mielessäni, millaista olisi elää vuosi ilman uusia vaatteita. Tiedän muutamia, jotka ovat kokeilleet tätä hyvällä menestyksellä. Vuosikausia käyttämättöminä olleet vaatekappaleet ovat löytäneet uuden elämän.
Näin kevään kynnyksellä kaipaan kuitenkin jotakin uutta piristystä garderobiin. Turha kuluttaminen on ekologisesti arveluttavaa, mutta ei shoppailua tarvitse kokonaan lopettaa. Sen sijaan voi miettiä ostotottumuksiaan ja lisätä harkintaa.
Kotikaupungista ostettu, mielellään kotimainen vaate on paitsi eettinen ja ekologinen myös työllistävä valinta.
Eija Eskola-Buri
Vt. päätoimittaja