Kevät on täällä, ihanaa! Kevät on täällä, kamalaa!
Sähköpostiini singahteli viime viikon lopussa viestejä entisiltä opiskelukavereilta, jotka suunnittelivat syksyn tapaamista. Eräs kertoili kuulumisiaan ja kirjoitti nimensä perään keväänvihaaja. Toinen tästä provoisuutena julistautui keväänrakastajaksi.
Naurahtelin heidän tunteenpurkaukselle. Molemmat heistä ovat ihania naisia ja erityisesti toinen heistä on kokenut viime vuosina todella kovia. Saatuaan kroonisen syövän alle nelikymppisenä hän vaihtoi alaa ja alkoi toteuttaa unelmiaan. Diagnoosista on aikaa jo vuosia ja hän elää nyt juuri omannäköistään elämää ja nauttii siitä täysin siemauksin
Arvatkaapa kumpi naisista kirjoitti vihaavansa kevättä. Todennäköisesti veikkauksesi on väärä. Yleensähän vakavasti sairastuneet kertovat nauttivansa jokaisesta hetkestä täysillä turhia murehtimatta. Ainakaan he eivät valita vuodenajoista. Mutta yllätys, yllätys, juuri hän, joka on joutunut omakohtaisesti kohdakkoin oman kuolevaisuutensa kanssa, vihaa kevättä.
Tulin hieman uteliaaksi, miksi hän vihaa kevättä Itselleni tämä valoa tulviva vuodenaika on parhaimmillaan sellaista elämän eliksiiriä, että jos sen voisi purkittaa, olisin rikas nainen. Tai no, itse asiassa sitähän juuri olenkin, jos rikkautta ei mitata eurojen määrässä.
Hitsi vieköön, saan nauttia tästä huumeesta ihan ilmaiseksi. Hullaannun auringosta, lintujen sirkutuksesta ja purppuranaisesta taivaanrannasta hämärän laskeutuessa. Ja siitä harmaasta sadepäivästäkin iloitsen, jos se ei jatku päivätolkulla. Kevätsateella syysviljaa vihertävä pelto erottuu upeasti harmaasta maisemasta.
Entäs sitten nämä ojanpientareita sulostuttavat pajunkissat ja räikeästi itseään tyrkylle tuovat kirkkaankeltaiset leskenlehdet. Tunnen verenkiertoni vilkastuvan ja sydämeni sykähtävän tavatessani nämä vanhat tutut talven jälkeen.
Toisille kevät on vuoden vaikeinta aikaa. Tilastojen mukaan Suomessa tehdään itsemurhayrityksiä eniten huhtikuussa. Valo lisääntyy tähän vuodenaikaan puoli tuntia viikossa, ja kaikki eivät pysy tässä vauhdissa mukana. Mieli elää vielä pimeässä vuodenajassa.
Kaikissa vuodenajoissa, keväässäkin, on omat varjopuolensa. Vaikka ei kärsisi masennuksesta, valon lisääntyessä monet alkavat murehtia. Tekemättömiä töitä riittää enemmän kuin on energiaa niiden hoitamiseen.
Auringonpaiste saa ikkunat näyttämään likaisilta, pihakin pitäisi siivota ja lomasuunnitelmat lyödä lukkoon. Ja apua! Auringonvalohan vanhentaa ja kohta on kesä ja pitää suojautua punkeilta ja muilta ötököiltä.
Keväänvihaajille tiedoksi. että meteorologit toivat helpotusta orastavaan kevätpaniikkiin sunnuntaina: ensi viikonlopuksi on luvattu kylmenevää ja räntäsadetta.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja