Periaatteessa pidän talvesta. Silloin kun aurinko paistaa pilvettömältä vaalean siniseltä taivaalta, pakkasta on muutama aste ja lumi peittää hohtavan valkoisena maisemaa.
Periaatteessa pidän hiihdostakin tuollaisena päivänä. Kun on hiihtänyt muutaman kilometrin hankikannolla meren jäällä, on oiva hetki pysähtyä jonkun mökkilaiturille. Kaivaa repusta esille pieni termospullollinen kahvia ja neljä suklaakeksiä. ( Hyvä on … kuusi) Istuskella jalkoja heilutellen laiturilla, siemailla kuumaa kahvia ja nakertaa suklaakeksiä kasvot käännettynä päin lämmittävää aurinkoa. Ihanaa elämää…
Tämä talvi ei ollut tilaamani mukainen. Tämä mikään talvi ole ollut; tihkusade tai miltei kaatosade on kuulunut moneen päivään. Aurinkoa ei ole näkynyt viikko tolkulla, lunta ei ole juuri nimeksikään. Räntää on riittänyt seuraavankin vuoden tarpeeksi.
Jalkakäytävät ja pihamaat ovat olleet kuin luistinratoja. Ja minä en ole koskaan ollut erityisen hyvä luistelemaan. Ajoittain on tullut mieleen laskeutua polvilleen maahan ja kontata kuin kahdeksan kuukautinen eteenpäin. Silloin ainakaan ei kaatuisi ja hyvässä lykyssä murtaisi rannettaan tai nilkkaansa.
Se käy muuten sekunnin murto-osassa, se kaatuminen. Hups ja löysin eräänä sunnuntai-aamuna itseni pihamaalta takamuksiltani. Onneksi se oli niitä harvoja päiviä, jolloin maata peitti hetken aikaa sentinvahvuinen lumikerros. Sen verran sukkelaan se kävi, etten onneksi ehtinyt yrittää varoa ja murtaa näin jotakin luutani.
Periaatteessa pidän pimeästä vuodenajasta. Mutta liika on aina liikaa. Kun ei ole ollut lunta tuomassa vaaleaa hohdettaan, tämä pimeys on verottanut sielua. Aamulla pimeä, päivällä pimeä, illalla pimeä. Ei ihme, että me suomalaiset olemme vaiteliasta ja sisäänpäin kääntynyttä kansaa. Kuka hullu on iloinen ja pirteä tässä ankeassa pimeydessä?
Periaatteessa en pidä kosteudesta. Siis tämän talven suurin anti on ollut kosteus, kiitos avoinna olleen, ilman jääpeitettä vellovan meren. Tämä raaka kosteus on pureutunut suoraan luihin. Villasukat ovat olleet miltei yötä päivää jalassa.
Joten ei kiitos, ei toista tällaista talvea.
Vaikka on maaliskuu, niin minun puolestani kevät saa jo tulla. Ja sen myötä aurinko, vaikkakin se tietää ikkunoiden pesua ja huushollin tarkempaa siivousta. Auringolla on paha tapa paljastaa kaikki talven ja pimeyden piilottamat pölyt. Mutta tänä vuonna se ei haittaa, olen valmis uhrautumaan.
Eija Isotalo
Toimittaja