Kirja on elinikäinen ystävä

0

merjaLukeminen on edelleen suomalaisten suosituimpia harrastuksia, vaikka se onkin 1990-luvun alusta jonkin verran vähentynyt. Innokkaimmat ahmivat useamman kirjan viikossa kun taas joillekin riittää yksi, kaksi opusta koko vuodessa.

Suomessa lukeminen on tehty helpoksi, kiitos mahtavan kirjastolaitoksen. Suomen ensimmäinen yleinen lainakirjasto oli vuonna 1794 Vaasan Luku-seuran kirjasto ja jo 1600-luvulta alkaen lukuseurat yleistyivät eri puolilla Suomea. Tänä päivänä yleisten kirjastojen tehtävänä on lain mukaan muun muassa edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen sekä elinikäiseen oppimiseen.

Kirjastotoiminnassa pyritään edistämään myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen sekä niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.

Tämä kaikki antaa meille uskomattoman hienon mahdollisuuden saada hyödyntää ilmaiseksi kirjastojen laajaa materiaalia. Joidenkin mielestä verovaroille voisi olla tähdellisempääkin käyttöä, mutta uskon suurimman osan kansalaisista kuitenkin kannattavan kirjastojen ylläpitämistä myös tulevaisuudessa.

Kaunokirjallisuuden lukemisen on todettu useissa tutkimuksissa kehittävän ajattelukykyä, lisäävän mielikuvitusta, parantavan sanavarastoa ja kielellistä kehitystä. Hyvä lukutaito auttaa myös tiedon jäsentelyssä sekä ymmärtämisessä.

Tunnettu lasten- ja nuortenkirjailija Timo Parvela muistutti eräässä kolumnissaan, että lukeminen ei ole vain harrastus harrastusten joukossa vaan kansalaistaito, jota ilman on vaikea, ellei peräti mahdoton, nauttia kansalaisoikeuksistaan täysimääräisenä.

Itselleni kirjojen kiehtova maailma avautui jo pienenä tyttönä. Kotikadullamme Siilitiellä, Helsingin Herttoniemessä, toimi pieni ”kivijalkakirjasto” yhden kerrostalon alakerrassa. Muistan vieläkin sen kotoisen, lämpimän tunnelman, joka kirjastossa vallitsi. Kirjaston tädit opastivat ja auttoivat auliisti löytämään mieluista luettavaa. Siitä syttyi elinikäinen rakkaus kirjallisuuteen, joka tarjoaa loputtomasti uusia elämyksiä.

Kirjan ystävän ei tarvitse koskaan kärsiä tekemisen puutteesta. Pitkillä matkoilla hyvän kirjan parissa vierähtää helposti useampikin tunti ja esimerkiksi bussin tai junan lähdön tylsää odottelua lukeminen vauhdittaa kummasti. Kaiken kaikkiaan lukeminen viihdyttää, rentouttaa, lohduttaa, liikuttaa, antaa iloa ja parantaa elämänlaatua.

Vaikka sähköiseen lukemiseen eri alustoilla on nykyisin yhä paremmat mahdollisuudet, itse haluan pitää käsissäni fyysistä, ”oikeaa” kirjaa. Paitsi pitkillä automatkoilla, joilla äänikirja on loistava keino saada viihdykettä matkantekoon.

Merja Halinen
Toimittaja