Kuu kiurusta kesään, sanoi vanha kansa

0

joutsenetVanha kevätloru näyttää vastaavan vuosi vuodelta yhä vähemmän todellisuutta. Viime viikkojen lämpimien säiden ansiosta muuttolintujen tulvaportit ovat toden teolla auenneet. Kiurujakin nähtiin Uudessakaupungissa 8.3., joten kesän pitäisi alkaa huhtikuun alussa.

Maaliskuun ensimmäisen puoliskon säät ovat kieltämättä muistuttaneet huhtikuuta, ja niin on muuttolintujen valikoimakin. Länsirannikon pelloilla ja merenlahdilla voi jo nähdä parvittain metsähanhia sekä meri- ja kanadanhanhien sekaparvia. Laulujoutsenet ja töyhtöhyypät ehtivät jo maan keskivaiheille saakka.

Uudessakaupungissa liikkuvat lintuharrastajat ovat ilmoittaneet havaintoja keräävälle Birdlifelle jo esimerkiksi harmaahaikaroista ja muuttavista merikotkista. Yksinäinen kurkikin on jo nähty Kallelassa, mutta niiden pääjoukot ovat vielä matkalla.

Vanhan sanonnan mukaan järven jäälle ei pidä enää mennä kurjen äänen kuullessaan. Onneksi jäiden kantavuutta voi arvioida muillakin keinoin, sillä kurjet ovat tänä vuonna pahemman kerran myöhässä varoituksessaan.

Samanlainen hämmästyttävän lämmin varhaiskevät nähtiin viime vuonnakin. Tulevaisuudessa tällaiset keväät voivat olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus, varoittavat ilmastotieteilijät.

Syy on selkeä. Suomi ja muut pohjoiset alueet lämpenevät noin tuplasti nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Erityisen selvästi se näkyy talvissa, jotka lyhenevät molemmista päistään vauhdilla.

Laulavat pikkulinnut ovat  kiuruja lukuun ottamatta vielä enimmäkseen talvehtijoita. Metsissä voi kuulla tiaisten lisäksi puukiipijän liverryksen ja viherpeipon iloisen huutelun. Pikkulinnut eivät aikaista kevätmuuttoaan yhtä sujuvasti säiden mukaan kuin isommat linnut.

Ne muuttavat pidempiä matkoja, jopa Afrikkaan saakka, eivätkä siksi voi lähtöpaikkansa säästä yhtä hyvin päätellä Suomen kevään vaihetta. Lisäksi ne muuttavat pääasiassa geeniensä opastamina eivätkä opi muuttoreittejä ja -aikoja kuten hanhet tai kurjet. Siksi ne sopeutuvat muuttuviin vuodenaikoihin pidemmällä viiveellä.

Maija Karala

Juttu löytyy kokonaisuudessaan 19.03.2015 julkaistusta lehdestä