Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Matti Apunen vaati muutama vuosi sitten, että tomittajat julkistaisivat puoluekantansa. Aamulehden entisen päätoimittajan mielestä se olisi reilua lukijoita ja mediankuluttajia kohtaan. Minä ja moni muu media-alalla työskentelevä ihmetteli Apusen pointtia.
Totta on, että puolueettomissa sanomalehdissä kirjoittavat toimittajat eivät ole itse välttämättä puolueettomia. He osallistuvat demokraattiseen päätöksentekoon äänestäjinä kuten muutkin kansalaiset. Tämän ei kuitenkaan pidä näkyä heidän työssään. Toimittajan työ on kyllä yhteiskunnallista vaikuttamista, mutta poliitikot tekevät päätöksiä ja politiikkaa, toimittajat kertovat, miten se tapahtuu.
Apunen ei ottanut huomioon, että monet toimittajista kuuluvat liikkuviin äänestäjiin. Kirjailija Jari Tervo, entinen toimittaja hänkin, muistutti oivallisesti viime viikolla Ylen A-talkissa, että yleinen mielipide on leimannut liikkuvat äänestäjät tyhmiksi. Sitä he ei kuitenkaan Tervon mielestä ole, päinvastoin.
Olen kirjailijan kanssa samaa mieltä. Demokratiassa parasta on juuri se, että äänestämällä voi todella vaikuttaa.
Ajatellaanpa, että eduskunta olisi koululuokka. Millaisen todistuksen sinä antaisit puolueelle, jota viime eduskuntavaaleissa äänestit? Nykyäänhän koulussa ei enää juurikaan jätetä luokalle, mutta me äänestäjät voimme tehdä sen puolueelle. Tai jos luottamus on säilynyt, ei kun eteenpäin vaan kohti uusia haasteita.
Eduskuntatutkimuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan äänestäjien liikkuvuus kasvaa koko ajan. Nuoret eivät enää automaattisesti äänestä samaa puoluetta kuin vanhempansa ja keski-ikäisetkin vaihtavat ennakkoluulottomasti puolueesta toiseen.
Miksi äänestäjän pitäisikään sitoutua orjallisesti yhteen puolueeseen tai aatteeseen koko elämänsa ajaksi? Mielipiteet saattavat muuttua elämäntilanteen tai asuinpaikan muuttuessa ja ikäkin voi vaikuttaa. Jotkut vaihtavat puoluetta sujuvasti riippuen siitä, äänestetäänkö vaaleissa edustajia kaupunginvaltuustoon, Arkadianmäelle tai EU-parlamenttiin.
Sallittua on äänestää myös ehdokasta, vaikka hänen edustamansa puolue tuntuisikin vieraalta. Tosin politikassa kukaan ei voi toimia yksin, ja kannattaa tarkistaa millainen on ehdokkaan edustaman puolueen arvomaailma ja tavoitteet.
Sekin on demokratiaa, että äänestää samaa henkilöä ja puoluetta vuodesta toiseen. Tärkeintä on, että äänestäjät ylipäätään osallistuvat. Jos äänestysprosentit painuvat kovin alhaisiksi, demokratia ei toteudu.
Viime lauantaina minulla oli ilo juontaa vaalipaneelia, jossa oli paikalla 12 ehdokasta. Mukana oli niin konkareita kuin untuvikkojakin. Keskustelu oli rakentavaa ja raikasta, välillä jopa railakasta eikä kukaan ehdokkaista puhunut toisen päälle.
Vaalien ennakkoäänestys alkaa pääsiäisen jälkeen ja varsinainen vaalipäivä on 19. huhtikuuta. Äänestäjillä on vielä runsaasti aikaa miettiä, kuka olisi se kaikkein paras ehdokas ja puolue hoitamaan maan asiat kuntoon.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja