Ikääntyneiden määrä liikenteessä lisääntyy koko ajan Uudessakaupungissa, joka on väestörakenteeltaan muutaman vuoden päästä Suomen vanhusvoittoisimpia kuntia.
Liikenneturvan kouluttaja Esa Aho kävi puhumassa väestön ikääntymisen vaikutuksista liikennekulttuuriin tällä viikolla Uudessakaupungissa. Aho lähestyi asiaa maanläheisesti ja kursailematta. Asia on tärkeä ja ajankohtainen, mutta silti siitä helposti vaietaan. Omaa ajokykyään on vaikea arvioida ja omaisen ajotapoihinkin on hankala puuttua.
Ikääntymisen vaikutus ajokykyyn on yksilöllistä. Toisilla reagointikyky säilyy, toisilla taas ajokyky heikkenee rajustikin.
Aho muistutti, että niin ikääntyvien kuin nuorten on syytä tarkastella omia ajotapojaan ja asenteitaan. Kiireestä huolimatta ratin takana on otettava rauhallisesti ja otettava huomioon muut tielläliikkujat. Tämä pitäisi olla itsestään selvää, mutta valitettavasti näin ei ole: kaahailijat aiheuttavat päivittäin lukuisia läheltä piti -tilanteita. Monet pitävät itseään maailman parhaina kuskeina ja viis veisaavat nopeusrajoituksista.
Ajokyvyn ylläpitäminen pitää ikäihmisen vireänä ja siksi ajokortista ei ole syytä luopua ennenaikaisesti. Mutta kun se hetki koittaa, tosiasiat on tunnustettava. Esa Aho kehottikin autoilijoita varautumaan tähän henkisesti hyvissä ajoin.
Ajokortitta eläminen ei ole maailmanloppu. Tietysti olisi hienoa, jos esimerkiksi kaupunki voisi varautua väestön ikääntymiseen parantamalla julkista liikennettä. Kutsutaksien lisäksi tulevaisuudessa olisi kysyntää myös vaikkapa minibusseille, jotka liikennöisivät keskustaan. Tällainen palvelu helpottaisi ikääntyneiden asumista kotona.