Mannerheimin Lastensuojeluliitto pamautti tällä viikolle uutisen, jollaisia soisi kuulevan useamminkin. Ihmisten auttamisenhalu on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Tämä näkyy MLL:n järjestämissä tukihenkilökoulutuksissa. Ne on tarkoitettu henkilöille, jotka haluavat toimia muun muassa yksinäisten lasten ja nuorten kaverina sekä maahanmuuttajien tai lapsiperheiden tukena.
Usein kuultu väite on, että suomalaisessa yhteiskunnassa arvot ovat koventuneet. Ihmiset eivät jaksa omien huoliensa keskellä pitää huolta toisistaan. Ja ne, joilla olisi mahdollisuus auttaa, katsovat vain omaan napaansa.
Asiat eivät ole onneksi näin mustavalkoisia. Vapaaehtoistyön suosio on viime vuosina kasvanut, ja entistä useammalla on halu tehdä hyviä asioita yhteisössään. Avun pyytäminen yksinäisyyden tuskaan ei ole niin helppoa kuin talkooporukan houkutteleminen remonttihommiin. Onneksi asenteet ovat muuttuneet, ja ihmiset tiedostavat, että vaikeissa elämäntilanteissa ei ole pakko selviytyä yksin. Apua saa ja pitää hakea ennen kuin tilanteet kriisiytyvät.
MLL haki alkuvuonna osallistujia Kaveritoiminnan kurssille, ja heitä ilmoittautui mukaan ilahduttavan paljon. Tukihenkilönä tai kaverina toimiminen ei ole yksipuolista: se on vuorovaikutusta, josta molemmat osapuolet saavat sisältöä elämäänsä.
Kasvatustieteiden tohtorin Niina Junttilan mukaan jopa 20 prosenttia Suomessa asuvista lapsista ja nuorista kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Kaveritoiminnalle on siis kysyntää: yhteenkuuluvuuden kokeminen toisen ihmisen kanssa on jokaisen ihmisen perustarve.