Jäsenmäärä on viime vuodet ollut laskussa. Yhdistyksen avaintehtäviin on ollut vaikea saada uusia tekijöitä ,eikä toiminta houkuta nuoria vaan jäsenten keski-ikä kasvaa 12 kuukauden välein vuodella.
Yllä oleva teksti ei ole sitaatti suoraan keneltäkään, mutta se aivan hyvin voisi olla lähes jokaiselta paikkakunnan yhdistysaktiivilta. Yhdistyksessä toimiminen ei nykypäivänä kiinnosta.
Seuroja ja yhdistyksiähän Suomessa on paljon, niin myös Uudessakaupungissa. Kun katsoo Uudenkaupungin Sanomien Seuratoiminta-palstaa, niin sieltä löytyy joka kerta kymmenien yhdistysten ja seurojen toimintailmoituksia.
Osa yhdistyksistä on kuitenkin negatiivisessa kierteessä. Kun uusia tekijöitä ei saada, vanhat jatkavat velvollisuudentunnosta ja se tietää yleensä toiminnan urautumista ja entistä pienempää kiinnostusta.
Osittain yhdistykset saavat katsoa peiliin. Mahdollinen uusi ja innokas jäsen kuormitetaan yhdistyksessä varsin nopeasti erilaisilla velvollisuuksilla, joista ei kauniisti pyytämälläkään pääse eroon.
Joukosta yhdistyksiä aika on yksinkertaisesti ajanut nykyisenkaltaisen toiminnan ohi. Jos yhdistyksen perusajatuksena on ollut koota samasta asiasta kiinnostuneet tai samasta vaivasta kärsivät yhteen ja järjestää heille mahdollisuus kerran kuussa keskustella ja saada tietoa, niin sellainen onnistuu nykypäivänä sata kertaa helpommin ja nopeammin internetissä, facebook-ryhmissä tai keskustelupalstoilla.
Facebookista voi löytää esimerkiksi ryhmän niille, joilla vasemman käden etusormi on pidempi kuin keskisormi. Ja jos ei löydy, niin sellaisen ryhmän perustaminen on helppoa, ei tarvita perustavia kokouksia eikä paperisotaa yhdistysrekisterin kanssa.
Mutta toimijapulaa kärsivät myös sellaiset yhdistykset ja seurat, joille internet ei edellä kuvatun tapainen suoranainen kilpailija.
Vapaaehtoistoiminta taas on viime vuosina kokenut kukoistuksensa. Eläkeläiset, keski-ikäiset ja jopa nuoret ovat lähteneet auttamaan syrjäytyneitä, yksinäisiä, vanhuksia, sairaita, vammautuneita ja kovia kokeneita kansalaisia pyyteettömästi monin tavoin.
Vähempiosaisten auttaminen ehkä koetaan positiivisemmin ja siitä auttaja usein kokee saavansa enemmän kuin jossain yhdistyksessä toimimisesta, yhdistyksen toiminta kun kuitenkin pääosin kohdistuu heihin, jotka itse kykenevät siihen osallistumaan.
Yhdistysten aikakaan ei kuitenkaan ole ohi, mutta uusia tuulia ne tarvitsevat, sillä väkisin yhdistystä ei kannata pitää pystyssä. Vaikka kauan mukana olleita varmaan kirpaiseekin, on parempi lopettaa toiminta kuin pitää vuosikokouksia puheenjohtajan ja sihteerin voimin.
Jussi Arola
Toimittaja