Vaikka perheessämme on ollut ihana, kaikkien sydämet sulattanut koira lemmikkinä jo yhdeksän vuotta, minulta on mennyt aivan ohi Valtakunnallinen Koiranpäivä. Kennelliiton julistamaa valtakunnallista Koiranpäivää vietetään vuosittain 24.4. ja ensimmäisen kerran teemapäivä oli jo vuonna 2007.
Koiranpäivällä Kennelliitto haluaa muistuttaa ihmisen parhaan ystävän merkityksestä. Koiranpäivänä korostetaan pehmeitä ja lämpimiä arvoja. Tänä vuonna teemana on Hyvää elämää koiran kanssa – Vastuullista koirankasvatusta”.
Eli siis huomenna perjantaina koiraperheissä juhlitaan. Ja kyllä, koira on juhlapäivän ansainnut.
Meille pieni, syötävän suloinen ruskea labradorinnoutajapentu tuli eräänä heinäkuun alun päivänä kesällä 2006. Hauvelin itseoikeutetuksi emännäksi tuli tyttäremme, joka osti koiran omilla säästöillään. Vaihtoehtona ollut mopo olisi ollut helppohoitoisempi, mutta huomattavasti tylsempi sijoituskohde.
Paitsi tyttärelle, myös minulle koiran saaminen perheeseen oli iso juttu. Olin nimittäin itsekin jo pienenä tyttönä haaveillut omasta koirasta. Se ei kuitenkaan onnistunut äitini allergian takia.
Nyt olen ikionnellinen siitä, että annoimme silloin yhdeksän vuotta sitten pitkän harkinnan jälkeen tyttärelle luvan koiran hankintaan. Hän oli huolellisesti perehtynyt koiran kasvattamiseen, hoitoon ja ulkoilutukseen harjoittelemalla työkaverini koiran kanssa. Meidän muiden hommaksi jäi lähinnä auttaa ulkoiluttamisessa ja ruokkimisessa.
Pienestä, villasukkia, kenkiä ja muuta irtainta tuhonneesta karvapallerosta kasvoi mitä hurmaavin koiraneiti. Mitä siitä, jos olohuoneen matto on välillä täynnä silputtua polttopuuta tai oksennus osuu juuri pestylle matolle, kun kotiin tullessa saa aina riemullisen vastaanoton. Märkiä pusuja ja hilpeää hännänheilutusta riittää hämmästyttävästi joka ikiselle päivälle.
Näiden kuluneiden vuosien aikana Saga-labbiksemme on tuonut meille valtavasti iloa. Esimerkiksi marja- ja sienireissut olisivat huomattavasti tylsempiä ilman koiraa. On niin huvittavaa katsoa, kuinka se rynnistää mussuttamaan mustikoita juuri siltä suurimmalta mättäältä. Tai istua rötkähtää suppilovahveroesiintymän päälle.
Koiran ansiosta tulee ulkoiltua päivittäin ja sen kanssa uskaltaa liikkua pimeinä iltoinakin. Ja toimiihan se myös oivallisena talonvahtina.
Kun joku on sairaana, Saga pötköttelee uskollisesti sohvan jalkopäässä antaen lämpöä ja lohtua. Koira myös kuuntelee ymmärtäväisen näköisenä (ja uskon vakaasti, että se myös ymmärtää) kun sille puhelee. Ja ennen kaikkea koira rakastaa meitä perheenjäseniä pyyteettömästi.
Voin siis täydestä sydämestäni allekirjoittaa sanonnan; koira on ihmisen paras ystävä.
Hyvää Koiranpäivää!
Merja Halinen
Toimittaja