Uudenkaupungin kunnallispolitiikkaan on viime aikoina ilmaantunut erikoinen ilmiö: asiat eivät tule selviksi yhdellä nuijankopautuksella, vaan jo kertaalleen päätetyt asiat nostetaan uudestaan esille päätöksenteossa. Näin on käynyt muun muassa senioritalohankkeessa ja ystävyyskaupunkiasiassa.
Äänestäminen ja asioista eri mieltä oleminen kuuluu demokratiaan, mutta kun päätös on tehty, pitäisi katsoa eteenpäin. Toki aina voi tulla esille asioita, joiden vuoksi asia on syytä nostaa uuteen tarkasteluun. Silloin siihen pitää olla selvät perustelut.
Jos jo sovittujen päätösten purkamisesta tulee osa poliittista kulttuuria, päätöksenteosta tulee poukkoilevaa ja politiikan uskottavuus kärsii.
Viime viikolla kaupunginhallitus pyörsi valtuuston joulukuisen päätöksen Uudenkaupungin osallistumisesta Novgorodissa järjestettäviin ystävyyskaupunkitoiminnan 50-vuotisjuhliin.
Kaupungilla on tällä hetkellä paljon tärkeämpiä asioita ratkottavanaan kuin ystävyyskaupunkitoiminta, mutta keskustelu sen tarpeellisuudesta olisi pitänyt käydä valtuuston budjettikokouksessa eikä kuukautta ennen matkaa.
Kaupunginhallituksen uuden päätöksen syitä voi vain arvailla, mutta ainakin Venäjän tilanteeseen vetoaminen tuntuu kaukaa haetulta. Voi myös kysyä, eikö juuri nyt ole oikea hetki ystävyyden lujittamiselle eikä päinvastoin.
Matkaan varattulle 20 000 eurolle on taatusti käyttöä monessa muussakin kohteessa. Kaupunkien välisessä ystävyystoiminnassa voitaisiin hyödyntää netin mahdollisuuksia, mutta fakta on, että pelkkä skypettely tai meilailu ei riitä suhteiden vaalimiseen. Uusikaupunki viettää vuonna 2017 400-vuotisjuhliaan. Nähtäväksi jää, tuleeko tänne silloin vieraita Novgorodista.