Kansallista veteraanipäivää vietettiin maanantaina 29. kerran. Juhlapäivä muistuttaa meitä paitsi sotien päättymisestä myös rauhan merkityksestä turvallisen elämän perustana.
Äskettäin käydyissä vaaleissa turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset herättivät poikkeuksellisen paljon keskustelua turuilla ja toreilla. Kansalaiset olivat ehdokkaiden mukaan erityisen huolissaan Venäjän tapahtumista ja Ukrainan tilanteesta.
Vakka-Suomessa järjestetyissä juhlissa samoin kuin muuallakin sotaveteraanien edustus oli vähäisempää kuin koskaan ennen. Sotaveteraanien rivit ovat harvenneet, mutta heidän perintönsä elää vahvasti.
Talvi- ja jatkosodan tapahtumat ja sodan eläneen sukupolveen merkitys Suomen jälleenrakentamisessa välittyvät sukupolvelta toiselle vain, jos veteraanipäivän kaltaisista perinteistä pidetään huolta jatkossakin. Tärkeää on myös veteraanijärjestöjen ja koulujen välinen yhteistyö.
Veljeä ei jätetä -asennetta ja lähimmäisistä välittämistä tarvitaan niin Suomessa kuin kansainvälisessä toiminnassakin. Esimerkiksi juuri nyt Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamisessa.
Linnan juhlissa viime vuonna hurmannut 101-vuotias Hannes Hynönen nosti sotaveteraanit kansalliseksi ja jopa kansainväliseksi puheenaiheeksi. Elämäniloisesta vanhuksesta tuli kertaheitolla julkkis.
Myös Uudenkaupungin seudulla elää yhä sotaveteraaneja, jotka ansaitsevat arvostusta. Monet heistä ovat menettäneet ikätoverinsa, joiden kanssa vaihtaa kokemuksia yhdessä eletyistä ajoista. Parasta, mitä voimme heidän hyväkseen tehdä, on viettää heidän kanssaan yhteistä aikaa. Sodan kokeneilla miehillä ja naisilla on elämänviisautta ja sanottavaa, jota kannattaa kuunnella niin kauan kuin se on mahdollista.