Pajuvitsat, kananpojat ja suklaamunat. Suomalaiseen pääsiäiseen kuuluu paljon luontosymboliikkaa.
Iloiset eläin- ja kasviaiheet ovat jäänteitä paljon kristinuskoa vanhemmasta kevätjuhlasta, jota vietettiin kevätpäiväntasauksen aikaan. Moderneissa juhlissa kristilliset ja niitä vanhemmat tavat ovat punoutuneet yhteen.
Virpojien pajunoksat ovat vanhoja kevään ja heräävän elämän vertauskuvia. Oksien heiluttelu liittyy myös vanhaan tapaan karkottaa pahoja henkiä. Tähän tarkoitukseen pajulla on katsottu olevan erityisiä taikavoimia. Etenkin ortodoksisessa perinteessä ne on yhdistetty palmunlehtiin, joilla Jeesusta tervehdittiin.
Monella eri tavalla paju symboloi elämän voittoa kuolemasta. Siihen virkaan se totta vie sopiikin.
Pajujen sitkeähenkisyys on legendaarista. Niitä kasvaa pohjoisimmalla tundralla, kylmimmillä vuorenhuipuilla ja saastuneimmissa kaupungeissa. Ne lähtevät kasvuun pienimmästäkin palasesta, eivätkä kuole millään ilveellä.
Onhan pajun sitkeähenkisyydestä harmiakin, kun ojanpientareet eivät millään pysy avoimina, tai herneiden tueksi katkotut pajukepit heräävätkin eloon. Raivokkaasti vettä etsivät pajunjuuret puhkovat viemäreitä ja tunkeutuvat salaojiin.
Kuva: Pajunoksat ovat vanha kevään ja heräävän elämän symboli.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 2.4.2015 julkaistusta lehdestä