On onnitteluiden aika. Pitkä ja pimeä aika vuodenkierrossa alkaa olla voitettu. Autio Alinenkatu ja kotinurkkiin illaksi pakenevat kaupunkilaiset ovat taas hetkeksi historiaa. Puut ovat saaneet lehtensä ja ensimmäiset omenankukat kurkottavat varovasti kohti aurinkoa.
Koko kaupunki ravistelee pikkuhiljaa talven pölyjä harteiltaan. Pikkukauppojen ovet ovat kutsuvasti avoinna ulos asti, ensimmäiset vierasveneet rantautuvat Pakkahuoneelle ja vakiokojut ilmestyvät aamuisin torille. Tiukasti asfalttiin luodut katseet on nostettu vähitellen ylös ja suupieletkin käännetty varovaiseen hymyyn. Kesäelämä on valmiina alkamaan.
Varma kesän merkki on koulujen päättyminen. Meille vanhemmille nämä viimeiset viikot tarkoittavat holtitonta herkistelyä. Kevätkirkko, ekaluokkalaisten eputus ja viimeistään kevätjuhlassa kajahtava Suvivirsi kostuttavat raavaammankin isukin silmäkulmat. Jostain syystä lasten kasvu konkretisoituu erityisesti kahdesti vuodessa; koulujen päättyessä ja toisaalta niiden alkaessa kesän jälkeen.
Kesälaitumille kirmaavien pienten tenavien lisäksi viikonloppuna juhlitaan monessa kodissa valmistujaisia. Kymmenissä perheissä prässätään liinoja, koristellaan voileipäkakkuja, kaivellaan isännälle komeron perältä sopivaa pukua ja pölyrätti viuhuu, kuin huomista päivää ei olisi.
Omista ylioppilasjuhlistani tulee kuluneeksi jo 14 vuotta. Näin jälkikäteen muistelen huvittuneena juhlakansan ahtautumista pieneen opiskelija-kaksioon ja jopa yllättävän suureksi riidaksi kasvanutta erimielisyyttä äitini kanssa siivoamisesta. Äidin mielestä nimittäin kaapit oli syytä järjestää, kun taas minä en mielestäni ollut kutsunut ketään komeroihin juhlimaan. Huutokonsertin lopputuloksena oli yksi kylpyhuoneeseen paennut tamperelaismies ja kahden päivän mykkäkoulu.
Juhlat sujuivat lopulta kuitenkin hyvin. Sovinto saatiin tehtyä hyvissä ajoin ja kompromissin myötä äiti sai siivota kaapit keittiössä. Tosin tänä päivänäkään en muista, että kukaan yhteenkään komeroon olisi kurkannut.
Hyvähän sillä mopilla toki on suurimmat liat lattioilta luututa ja piirongin päältä pölyjäkin pyyhkäistä. Kunhan muistaa pitää mielessä, mikä juhlien todellinen tarkoitus on. Ei esitellä uusia verhoja tai viime kesänä remontoitua saunaa, vaan nostaa malja hienolle, itsenäistä elämäänsä aloittavalle nuorelle. Onnitella, rutistaa ja kannustaa. Antaa lahjashekin lisäksi tuulta valmistuvan siipien alle.
Ja sinä valmistuva nuori. Juhli kunnolla. Naura, itke, kilju ja nauti. Riennä unelmiasi kohti, äläkä anna kenenkään lannistaa itseäsi. Maailma on hyvä ja sillä on valtavasti annettavaa. Ota siitä kaikki irti.
Onnea!
Päivi Sappinen