Kutiaako viherpeukalo? Syyhyttääkö multasormi? Tämä on se hetki vuodesta, jolloin tekemistä pihalla riittäisi niin paljon, että vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää.
Kukkien kasvattaminen ja vihannesten viljely ovat muutakin kuin pelkkää puuhastelua ja ajankulua. Puutarhanhoito on erinomaista hyötyliikuntaa, ulkona oleskelu edesauttaa D-vitamiinin saantia ja kukkapenkkien kaivaminen ylläpitää lihaskuntoa.
Yrttejä, tomaatteja ja kurkkua ja vaikkapa kesäkurpitsoita voi kasvattaa pienelläkin pihalla tai parvekkeella. Kun on itse kasvattanut salaatin ainekset, ne tulee taatusti syötyä eivätkä vihannekset jää kaappiin nahistumaan. Itse pidän yrteistä ja nautin, kun kesällä saa napsia tuoretta persiljaa, basilikaa, salviaa ja timjamia ruukuista ruokiin. Niiden kasvattaminen siemenestä olisi varmaan hauskaa, mutta vielä helpompaa on ostaa kaupasta valmiita taimia.
Sanotaan, että sellainen puutarha millainen sen hoitaja. Toiset pitävät symmetriasta ja siitä, että kaikki on varmasti aina tiptop. Oma pihani on enemmän luonnonvarainen metsäpuutarha, joka varsinkin loppukesästä uhkaa muuttua viidakoksi. Tyttäreni lohdutti, että hänen mielestään villi ja rönsyilevä piha on juuri meille sopiva.
Pihalla touhuaminen on paitsi hyötyliikuntaa myös mielenterveyden hoitoa. Stressi kaikkoaa, kun saa suunnitella ja toteuttaa istutuksia.
Puutarhanhoito on yllättävää kyllä myös sosiaalinen harrastus. Kun on aikansa yksinään kyykkinyt, kuopsuttanut ja kitkenyt pihalla, on mukavaa turista kasveista samanhenkisten kanssa ja kertoa onnistumista ja epäonnistumisista. Niin ja kokemusten jakamisen lisäksi asiaan kuuluu luonnollisesti myös taimien vaihtaminen.
Terapeuttiseen puutarhanhoitoon perehtynyt Erja Rappe osoitti väitöstutkimuksessaan, että viherympäristö kohentaa huomattavasti myös vanhusten elämänlaatua. Viherpeukalot löytävät ryyti- tai kukkamaalta elämälle merkityksen. Tutkijan mukaan moniaistinen viherympäristö on hyväksi esimerkiksi dementikoille. Ruusun tai mullan tuoksun saattaa palauttaa muistisairaalle yhteyden itseensä ja menneisyyteensä.
Allekirjoitan tutkijan väitteet. Vietimme äitienpäivää anopin luona pihahommissa. 88-vuotias isoäiti loi vuosikymmenien aikana pihalleen uskomattoman upean puutarhan ja kaikki omin käsin. Keväällä, kesällä ja syksyllä hän touhusi pihallaan aamuvarhaisesta iltamyöhään aivan viime vuosiin asti.
Enää voimat eivät riitä aktiivisiin pihahommiin, mutta nyt on aika istua ja nauttia kaikesta siitä, mitä on saanut aikaan. On muiden vuoro tarttua haravaan ja puutarhasaksiin.