– Ai niin, sulla on se tinkilista, totesi työkaveri kysellessään, mitä lomasuunnitelmia minulla oli.
Muutamia viikkoja sitten pidin pois viime vuoden kesälomaa ja talvilomaa. Pari viikko kului nopeasti niin kuin loma aina.
Mutta minkä merkillisen takia koen, että loma täytyy jotenkin ylimääräisesti ansaita? Eikö se riitä, että on yrittänyt tehdä työnsä? Ansiotyöstähän loma kertyy.
Ennen lomaa teen aina sellaisen tinkilistan. Ensimmäinen viikko kului nytkin, kun kahlasin lävitse listaani. Olin antanut itselleni komennon mm. siivota huushollini katosta lattiaan. Kuulostaa siltä, että elän sikolätissä, mutta yksinelävä ei nyt kauheasti sotkua saa aikaiseksi. Varsinkin kun ulkoilutan kuitenkin joka viikko imuria huushollissani. Toki en minä mikään superhygieeninen ole, ei huushollissani kannata syödä lattioilta, jos sellainen pälkähtäisi päähän. Mutta noin yleisesti ottaen, huusholli on siisti ( ei kannata ehkä kuitenkaan kontata huoneiden nurkissa).
Nyt ensimmäinen viikko siis meni siivotessa. Huone per päivä ja jäljelle jäävät tunnit annoin itselleni luvan kuluttaa ne niin kuin makeammalta tuntui. Eli loppupäivän makasin reporankana sängyssäni ja luin kirjoja antaumuksellisesti. Luojan kiitos Uudenkaupungin kirjastosta, se pelasti taas lomani ensimmäisen viikon.
Pidän nukkumisesta ja niinpä ensimmäisenä loma-aamuna patistin itseni hampaita kiristellen sängystäni ylös normaaliin työpäiväaikaan. Siivoamaan mars, soi päässäni non-stop-laulu.
Tinkilista tuli suoritetuksi ja annoin itselleni arvosanan kiitettävä. Jos aivan rehellinen olen, niin mitään mainittavaa eroa ennen siivousta-aikaan en huomannut. No, ehkä valoa tuli sisälle nyt hieman enemmän, kun talven sadeviirut oli pesty pois ikkunoista. Toisaalta valoisa päiväaikaa pitenee…Ainoa missä siivouskomentoni näkyi selkeästi on auto.
Oliko sen ensimmäisen lomaviikon tinkilista siis välttämätön? Saanko kirkkaamman kruunun? Tuskin.
Se hyvä puoli siinä tinkilistassa kuitenkin oli, että annoin itse itselleni luvan toisella viikolla tehdä juuri sitä, mitä huvitti. Ja koska golfkenttä oli jo avattu, pelasin kolme letkeää kierrosta mukavien pelikavereiden kanssa. Olen jäävi arvostelemaan, mutta meidän Uudenkaupungin golfkenttä on kaunis, hyväkuntoinen, kohtuullisen haastava ja monipuolinen. Ja mikä parasta; merikotka liiteli taas taivaalla toivottaen kesän alkaneeksi.
Eija Isotalo
toimittaja