Suomen valtio maksaa tänä vuonna kehitysapua julkisista varoista (verovaroista) noin 1,1 miljardi euroa, joka on 2 % valtion budjetista. Apu menee lähinnä Afrikan alikehittyneisiin maihin, joista Tansania ja Mosambik saavat suurimmat potit. Muita merkittäviä avustettavia ovat Etiopia, Kenia, Sambia, Somalia ja Aasiassa Afganistan, Palestiina, Nepal ja Vietnam.
Kasvavan oman velkaantumisemme paineissa rahan jakaminen kaukaisiin maihin tuntuu oudolta. Suomi ei ole riistänyt näitä maita siirtomaaisäntänä, ei käynyt sotia eikä myynyt taisteleville valtioille ja heimoille aseita. Suomella ei ole osuutta niiden sekasortoiseen tilanteeseen eikä muita suoranaisia velvoitteita. Avustuskohteissa ei asu kanssamme samaa sukua olevia heimoja. Rahan jakaminen näihin maihin ei ole edes mielekästä, koska osa siitä menee hallintoon, avun tehottomaan toteutukseen ja korruptioon.
Kehitysapu olisi tehokkaampaa, jos rahan sijasta annettaisiin suomalaisia tuotteita, kuten rakennuselementtejä ja -tarvikkeita asuntoja, huoltorakennuksia, kouluja ja sairaaloita varten, jotka käytäisiin pystyttämässä paikan päällä. Meillä on vajaatyöllistettyjä sahoja, puutalotehtaita ja yrityksiä, joissa tehdään kattoristikoita, ovia, ikkunoita ym. rakennustarvikkeita, ja metsissä riittää laadukasta puuta hakattavaksi. Taloja pystyttäviä rakennusporukoitakin löytyy. Mihinkään osakohteeseen ei tarvitsisi perustaa uusia yrityksiä, mutta olemassa olevat yritykset voisivat palkata lisää työväkeä. Tuotteet voitaisiin laivata kohdemaihin konteissa, joiden merirahti on edullista. Isot kertalaivaukset työllistäisivät kotimaisia varustamoja. Metsäteollisuus saisi puusta paremman hinnan kuin sellusta tai paperista, ja kaikesta tehdystä työstä ja materiaaleista maksettava tulovero jäisi Suomeen, metsänhakkuusta alkaen rakennusten pystytykseen asti. Kehitysavusta määräkohteissa ei tarvitsisi tinkiä, mutta verot tuottaisivat Suomelle palautusta noin 40 % eli 400.000 euroa, merkittävän määrän.
Maailmalla esiintyy jatkuvasti luonnonkatastrofeja, kuten maanjäristykset, tsunamit, tulvat, rankkasateet ja maanvyörymät. Nopea avustus näihin kohteisiin tuntuu mielekkäältä, kulkutautien ja sotien uhreja unohtamatta. Kaikissa näissä tarvitaan välittömästi tilapäismajoitusta, sairaaloita sekä myöhemmin kouluja.
Suomen kehitysaputavoite 0,7 % kansantuotteesta olisi mielekkäintä saavuttaa tavaratoimituksilla, joita täydennettäisiin vapaaehtoisilla keräyskampanjoilla, kuten tähänkin asti.
Jaakko Varimaa
merikapteeni